Tässä ja nyt

Dasein, maailmassa-oleminen. Heideggerin luomaa olemassaolon käsitettä on vaikeaa selittää auki tyhjentävästi tai edes ymmärrettävästi, mutta sallittakoon sameus tällä kertaa. Lähtökohtana on se, ettei tieteen objektiivisen linssin läpi voida tarkastella inhimillistä olemisen tapaa, sen syvintä merkitystä. Toisaalta ihminen ei ole mikään maailmasta irrallinen yksikkö - vaikeasti tavoitettava olio, subjekti tai sielu - vaan ihmiselämä on sitoutumista täälläoloon, jokapäiväiseen maailmassa elämiseen yhdessä toisten, läheisten ja muukalaisten, kanssa. Paradoksaalista kyllä, Heidegger toteaa, että oleminen on ihmiselle sekä kaikkein läheisin että vierain asia.

Väitän, että rakkaus kaikessa moninaisuudessaan on syvintä täälläoloa, elämää väkevimmillään ja aidoimmillaan. Kuitenkin läsnäoleva läheisyys on kenties vaikein olemisen muoto, jota harjoittaessaan moni kompastuu omaan vajavaisuuteensa ja heikkouteensa. Näkymättömän konfliktin polttopisteessä on itsenäisen ihmisen pyrkimys yhtäältä säilyttää oma vapautensa että haparoida kohti kutkuttavan tuntematonta toista ihmistä. Kohtuus on myrkkyä rakkaudelle, mutta itsensä kadottaminen on hinta, johon kenelläkään ei ole varaa. Voi rakastuneita ja rakastavia poloisia, vähemmästäkin alkaa pelottaa ja ahdistaa! 

Heidegger keskittyi suureellisten ontologisten maalailujensa jälkeen runouteen olevaisen paljastajana, sillä hän oivalsi korostetun inhimillisen tietoisuuden mahdollisuuden tulla tulkituksi olemisen kontrolloijana - onko yksilön vapaus paradoksaalisesti hänen suurin vankilansa? Ehkäpä Dasein paljastuu meille paljaimmillaan ja rehellisimmillään silloin, kun unohdamme sen olemassaolon ja keskitymme analysoimisen sijaan elämiseen. Kierkegaardin sanoin: Elämä ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista, vaan todellisuus joka on koettava. Sanat ovat elintärkeitä ja filosofointi hyvästä, mutta välillä on parempi toimia kuin puida tuntemuksia ja tilanteita puhki. 

Daseiniin sitoutuminen merkitsee tarttumista konkreettiseen aikaan ja paikkaan, tosielämän kontekstiin. Se on heräämistä unista todellisuuteen, joka on kipeän kaunis. Ihmismieli tarvitsee olemassaolon pehmikkeeksi platonisia haavekuvia, mutta Daseiniin kietoutunut ihminen oivaltaa, että täälläolo on vain ja ainoastaan tätä hetkeä. Ihminen valitsee joka sarastava aamu hamaan loppuun saakka elämänsä suunnan aina uudelleen ja uudelleen. All we have to decide is what to do with the time given for us.

(Viimeinen sitaatti on lainaa tämän kappaleen lyriikoista
http://www.youtube.com/watch?v=oXSx1XiS8Ac&feature=related. Vuosaari-elokuva, jonka välähdyskuvia videokin tarjoaa, on mainio pohdinnan sytyttelijä. Miksi meidän on niin kovin vaikeaa olla läsnä omassa elämässämme? Miksi BB:n kaltaiseen keinotodellisuuteen on houkuttelevaa paeta? Miksi janoamme rakkautta, mutta emme osaa olla lähellä? Suosittelen!)

Teksti ja kuva: Tiia O.