Lyytin joulu 2016: Luukku 3

Onhan kaikille saapunut jo postissa punainen suuri kirjekuori? Jokainen varmaankin tietää, mitä sillä tehdään?

Lähetetään joulukortteja tietenkin! Mutta mitä värssyjä ja toivotuksia kortteihin kirjoittaisi tänä vuonna, kun kaikki on käytetty ja kierrätetty sen miljoona kertaa?

Ainakin minä kohtaan joulukortteja kirjoittaessani sen ongelman, että en meinaa onnistua kaivamaan mieleni sopukoista mitään omaperäistä ja lämminhenkistä jouluntoivotusta, joka ei toistaisi samaa kaavaa kuin joka toinen kimallekortti kaupan hyllyssä. Useimmissa korteissa toki on teksti jo valmiina, mutta jos esimerkiksi vaivautuu askartelemaan itse tai sattuu vetämään lyhyemmän tikun korttiostoksilla ja valitsemaan tekstittömän version, ei auta muu kuin laittaa kynä sauhuamaan.

Tässä muutama vaivalla keksitty ehdotus hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta - toivotuksen tilalle.

• Ratkiriemukasta joulua ja hilpeää uutta vuotta!
• Olkoon joulusi täynnä iloa ja mahasi täynnä kinkkua! (kinkun voi toki korvata oman ja kortin saajan mieltymyksen mukaan esimerkiksi suklaalla)
• Taianomaista joulua sekä vähintään yhtä taianomaista uutta vuotta!
• Olkoon joulusi samanlainen kuin sinä: lämminhenkinen, iloinen ja upea! (kolme adjektiivia, jotka kuvaavat kortin saajaa)
• Makoisaa joulua! (toimii etenkin silloin, kun mukana on myös pieni syötävä lahja)
• Lumista joulua ja tähtikirkasta uutta vuotta! (lumisen joulun toivominen on jokseenkin itsestäänselvää, mutta mitä kirkkaampi taivas, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös kaukaisempien naapurien raketit näkyvät omaan pihaan)
• Opiskeluvapaata joulua ja vastuun unhoituttavaa uutta vuotta!
• Tänä vuonna haluan toivottaa hyvän joulun ja onnellisen uuden vuoden sijaan parasta joulua ja elämäsi onnellisinta uutta vuotta.

Mutta ehkä on paras tyytyä vain vanhaan kunnon joulukorttitervehdykseen.

Lyytin joulu 2016: Luukku 2.

Joulu tulla jollottaa ja pukki kohta sisään kurkistaa ♫♪

Enää 22 yötä jouluun, kalenterin toisen luukun auetessa. Vuoden mystisin päivä, jota itse lapsena odotin kovasti. En niinkään pelkkien lahjojen, vaan ruuan ja perinteiden takia, joihin tietenkin kuului suklaa, piparit, rosolli ja kinkku. Kumminkaan kaikilla perheillä ei suomessakaan ole varaa juhlistaa joulua haluamallaan tavalla.

Joulun sanoman hengessä jokainen voi antaa omastaan vähäosaisemmille esimerkiksi Joulupuu tai Pelastakaa lapset -keräysten avulla. 

Lyseollakin järjestettiin oma Jaetaan illoo -keräys Hope ry:n ja 3ib opiskelijoiden voimin. 10.11 Torstai oli todellakin toivoa täynnä, kun yläsali täyttyi joulumusiikista, glögin tuoksusta ja antamisen ilosta. 

vastalahjaksi hyvän mielen lisäksi lahjoittajat saivat myös piparia ja glögiä.

Kirjoittaja Jenna

Lyytin joulu 2016: Luukku 1.

Rakkaat lyseolaiset nyt voitte viimeistään aloittaa päivien laskemisen jouluuun, sillä enää ei ole kuin muutama hassu viikko jäljellä ennen lomaa! Lyytissä on tänäkin vuonna perinteisesti joulukalenteri, josta voi käydä katselemassa joka päivä kivoja vinkkejä, tekemistä, jouluisia kuvia ja vaikka mitä muuta mukavaa.

Nyt ensimmäisenä päivänä saatte muutaman tutoriaalin oman joulukalenterin tekoon sillä, mikään muu ei varmastikaan lisää joulumieltä yhtä tehokkaasti kuin ikioma joulukalenteri, jonka saa avata joka päivä. Näin ensimmäisenä päivänä kannattaa siis viimeistään lähteä hankkimaan kalenteria, tai jos mikään kaupasta löytyvä ei silmää miellytä tai juuri kiinnosta niin kannattaa katsoa näistä videoista hieman inspiraatiota ja ohjeita, kuinka askarrella kalenteri itse.

Lyseon päivän iltamat 2016

Me lyseolaiset juhlittiin taas tänäkin vuonna omia linnan juhliamme ja 151-vuotiasta kouluamme Lyseon päivän iltamien merkeissä. Oli paljon naurua, tanssia, hyvää syömistä ja hienoja esityksiä. Parketti kopisi, kun lyseolaiset tanssivat niin valssia kuin kikapoakin. Tangoa vedettiin Satumaan tahtiin ja Levoton tuhkimo sai juhlakansan laulamaan. 

Nämä jo perinteeksi muodotuneet Lyseon päivän iltamat toivat erittäin toivotun ja odotetun piristyksen marraskuun pimeyteen. Tuona päivänä saatiin juhlia oikein luvan kanssa, tanssia ja nauraa ja irrottautua hetkeksi kouluarjesta.

Näin abina sanon, kiitos valtavasti viimeisistä Lyseon iltamista! Te teitte niistä kauniit ja ikimuistoiset!

Kuvat ottanut Liisa ja tekstit kirjoittanut Mari

Hitaasti slow-päivänä

Pari viikkoa sitten Lyseolla näkyi taas kummasti pukeutunutta kanssa. Tarkemmin kun rupesi katsomaan huomasi, että näillähän on on yöpuvut päällä ja pehmolelut kainalossa. Meillä oli jokavuotinen slow-päivä! Luvan kanssa saatiin olla hieman hitaita ja jättää kiristävät farkut kaappiin ja lähteä liikkeelle vaikka niissä vaatteissa, missä oli sattunut sen yön nukkumaan. (Jopa pitkän matikan kertaustunti saattoi olla himpun rauhallisempi kuin yleensä.)

Tuolloin totta kai järjestettiin myös paras yöpuku ja pehmolelukisa, jonka sattuikin voittamaan meidän Lyytin toimituksen parivaljakko Liisa ja Jenna, joka oli yön aikana muuntautunut Masi pallopääksi. Onnea onnea kaikille voittajille!

Tuona perjantaina otettiin siis käskystä rennosti, mutta muistetaan aina välillä hengähtää ilman erillistä kehotustakin, sillä kaikki ahkerat lyseolaiset tietävät, että arki kaikkine läksyineen ja kokeineen voi olla aika uuvutttavaa. Jaksamista koeviikkoon!

Kuvat ottanut Liisa ja tekstit kirjoittanut Mari

Kaikki tiet vievät -

...Roomaan. Taitaahan se totta ollakin.

Noin kuukausi sitten vuoden 2016 EKU-kurssilaiset hengittivät keuhkoihinsa suurkaupungin ilmaa ja metrotunnelien kuumuutta, mutta voisin aloittaa tarinan edellisen päivän aamusta: herätys klo 3:30, Joensuun lentoasema klo 4:45, Helsinki-Vantaan lentoasema klo 7, Rooman Fiumicino klo 11. Tämän tapahtumaketjun päätteeksi lähes nukahdin linja-autoon matkalle hotellillemme Rooman keskustan kautta (minulla on jotakin henkilökohtaista autoissa nukkumista vastaan).

Mutta nukkua ei ehtinyt. Heti ensimmäisenä iltapäivänä kävelimme lähimmälle metroasemalle ja viiletimme lukuisten pysäkkien kautta keskustaan katsomaan ensimmäisiä nähtävyyksiä (ja juomaan 60 sentin parasta espressoa), muunmuassa Espanjalaisia portaita eli Spagnaa, Fontana di Treviä - jonka kiviset laskokset alaspäin matkalla oleva aurinko kultasi - ja Pantheonin temppeliä. Heti ensimmäisen päivän iltana kadutti, etten ottanut kaikista junteimpia lenkkareitani mukaan ja lisäksi paksuimpia farkkujani; jalkapohjat olivat hellänä ja ilmakin oli hieman viileä.

Seuraavana päivänä jalat kantoivat Vatikaaniin noin kahden ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen (myöhemmin kuulimme erään oppaan kertoneen, että hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt Vatikaanissa yhtä suurta tungosta - vierailupäivämme kanssa samaan aikaan sattui niin Marian ilmestyspäivä, Paavin esiintyminen ja puhe Pietarin kirkossa sekä tietysti Vatikaanin riemuvuosi). Sikstuksen kappeliin oli tarkoitus päästä, mutta auta armias sitä väenpaljoutta! Katot olivat kyllä kullatut ja täynnä kauniita maalauksia, käytävät pursusivat kimaltavia aarteita, enkä olisi osannut kuvitella sitä loistoa edes unissani. Itse kappeli oli yksinkertaisempi, ja ainkain minä olin odottanut, että Michelangelon legendaarinen Aatamin luominen olisi ollut huomattavasti isompi, mutta Nokian kännyköissäkin tavatun teoksen koko oli yllättävän pieni. 

Seuraavien päivien aikana näimme Rooman kuuluisimmat maamerkit, esimerkiksi kaikkien tunteman Colosseumin ja Palatinon kukkulat. Jäätelöäkin ehdimme syödä, ja voin kertoa, että se on täysin maineensa veroista - ja kaiken hyvän lisäksi vieläpä suhteellisen halpaakin. Joka kadunkulmassa näkyi myös kastanjoiden paahtajia, jotka ainakin allekirjoittaneen huonekunnalle tuottivat iloista mieltä ja huvitusta moneksi päiväksi.

Reissun jälkeen ei juuri tehnyt pitsaa mieli - se ehkä kertonee tarpeeksi ruokailutottumuksistamme Italian maaperällä.

Roomassa ajan kerrostuneisuus näkyi monissa paikoissa: ehkä ikuiseksikin kutsuttu kaupunki tulee olemaan paikallaan vielä seuraavatkin 2000 vuotta. Tai kuka tietää, ehkä se tosiaan on ikuinen.

matkakertomuksen kirjoitti Sanna ja kuvat otti  Mari

Takaisinheitto liikuntailtapäivään (ja päiviin kun aurinkoakin näki)

Kun lämpimistä alkusyksyn päivistä olemme jo joutuneet luopumaan ja toivottamaan pimeät illat ja viilenevät aamut enemmän tai vähemmän tervetulleiksi, on korkea aika palata muistelemaan iloista auringonpaistetta. Me abiparat vielä aherramme ylioppilaskirjoitusten parissa yrittäen arvata, mitä kuhunkin kysymykseen arvoisa YTL toivookaan tällä kertaa vastaukseksi. On se aikamoista tuuripeliä välillä.

Jos pimeys pimeys, koulu tai mikä tahansa muukaan asia saa mielen mustaksi, niin silloin muistakaamme, että pian koittaa syysloma, se odotettu välietappi ennen joululomaa.

Abeille toivotan onnea, menestystä ja kaikkea mahdollista hyvää jäljellä oleviin kirjoituksiin ja kaikille muille muuten vaan hyvää mieltä ja tuskattomia koulupäiviä.

kuvat otti Mari ja tekstin kirjoitti Sanna

Kaste 2016

Tasan viikko sitten päättyi ykkösten (ja monien kakkosten sekä abienkin) jännityksensekainen odotus, kun ykkösistä tuli viimeinkin virallisesti lyseolaisia. Onneksi säät päättivät suosia uusia lyseolaisia sen verran, ettei kaatosade päässyt yllättämään, vaikka lämpötila ei kovin korkealla ollutkaan. Abiturientit näyttivät taas kerran olevansa kaikkien yläpuolella ykkösille suunnatussa puheessaan ja muistuttivat myös meitä kakkosluokkalaisia siitä, ketkä tätä koulua pyörittävät.
          Tänä vuonna ykköset johdateltiin Kaste-kuiluun armeija tyylisesti tutun rummutuksen ja kylmän vesisuihkun saattelemana. Perinteikäs ja odotettu traditio sai opettajien lisäksi muutaman viime vuotisen abiturientin paikalle tarkkailemaan perinteiden jatkuvuutta. Toivotan kaikki uudet ykköset virallisesti tervetulleiksi lyseon lukioon myös lyseon blogiporukan puolesta. Seuraavaksi vielä pari kuvaa muistoksi tärkeästä päivästä.

Hyvää syksyn jatko blogiporukan puolesta.