VOI PIENTÄ ELÄMÄÄ.
Onpas rankkaa, ihan kaikki. Olo on kuin laiskalla.....mmmhm... niin no, laiskalla abilla.
Voi kaipausta helppoon ja ennen kaikkea AHKERAAN koulunkäyntiin. Nyt pitää tietää korkeakoulut, yliopistot ja pääsykokeet, eikä siinä vielä kaikki, vaan on tärkeeä paiskia töitä yo-kokeidenkin eteen! Puhumattakaan rästiesseistä ja tehtävistä.
On vähän koulua, sitä vähemmän motivaatiota käydä tunnilla. Edes sillä päivän ainoalla.
Enkä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle kaikelle sekavalle väsymyksen ja laiskuuden täyttämälle elolle. Jos tällaista koomailua siksi voi edes nimittää.
Sanotaanko vielä kirsikaksi kakun päälle, että tanssin vanhat. Jep. Kolmannen kerran, ja englannin kertauskurssi on wanhojen kurssin päällä.
;___________;
Itkuhan tässä meinaa tulla.
Niskasta itteäni ylös kannan,
aaaaaalas pitkin rappusia.
Piiiiiiitkiä rappusia.
Noudan koululaukun, ja kävelen takaisin yläkertaan.
Avaan laukun hitaasti.
Verisiä kyyneleitä, kun tartun vihdoin viimein esseepaperiin.
Ja tuskissani, kirjoitan.
Yh.
Oi
Voi.
Mihin tässä on menty?
A.B.I
T.U.S.K.A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!