Kun kesä on jo virallisesti alkanut, on hyppysissäni viimeinen mahdollisuus kirjoittaa pieni katsaus siitä, mitä perjantaina 29.5.2015 tapahtui (jos en sitä nyt tee, unohdan koko jutun). Kyseessä oli siis viimeinen koulupäivä tänä keväänä, jolloin perinteen mukaisesti ensimmäisen ja toisen vuoden
opiskelijat hurauttivat viettämään kevätjuhlaansa, tällä kertaa Savonlinnaan. Linja-autossa oli tunnelmaa aamuväsymyksestä huolimatta, ja ainoa mieltä vaivaava asia oli kännykän akun riittäminen vielä poistulomatkallekin.
Matka kesti ja kesti, mutta lopulta saavuimme iloisena letkana Savonlinnan vanhojen rakennusten kehystämille kaduille. Tie vei Olavinlinnaan, jonka kiviseinät olivat varastoineet talven pakkasia - linna oli vielä viileä. Ykkösluokkalaisten kevätjuhla alkoi heti saapumisen jälkeen, ja hienojen musiikkiesitysten, rehtori-Peten ja oppilaskunnan puheenjohtaja Samulin puheiden lisäksi jaettiin totta kai stipendit ja laulettiin suvivirret. Kakkoset tutustuivat sen aikaa linnaan, ja sitten tapahtui vuoronvaihto.
Olavinlinnan varsin kivinen ilme ja hämyisät käytävät muistuttivat keskiaikaisesta elämästä. Olisin mielelläni pysähtynyt kuvaamaan, tutkimaan ja ihastelemaan maisemia ja pienten ristikkoikkunoiden siivilöimää valoa, mutta tahti oli nopea ja portaat erityisen kiharaiset, korkeat ja kapeat, joten jouduin keskittymään kävelemiseen. Tornin huipulla tuuli kävi lasittomista ikkunoista sisään.
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, oikein sopiva viimeiselle koulupäivälle. Linnakierrosten ja kevätjuhlien jälkeen oli vielä aikaa syödä ja kierrellä ympäriinsä Savonlinnan pitäjää, kunnes askeleet piti suunnata kohti linja-autoasemaa. Tulomatka kului rattoisasti jo selvästi hiljenneessä bussissa monen yrittäessä oletettavasti korvata maksamattomia univelkojaan.
Reissun jälkeen jaettiin lukuvuoden viimeisessä ro-tuokiossa vuosikertomukset ja viidennen jakson todistukset. Ajatus loman alkamisesta tuntui aivan hullulta, eikä se aivan ole vieläkään tajuntaan onnistunut kunnolla juurtumaan. Tuntui mahtavalta käydä viimeiset kokeet opettajilta ja päättää lukuvuosi hymyillen.
Toivotan Lyytin puolesta rentouttavaa ja riemukasta kesälomaa kaikille - muistakaa valvoa pitkään, syödä paljon jäätelöä ja uida auringonsiltoja pitkin; eihän sitä koskaan tiedä, minne ne vievät.
Tekstin kirjoitti Sanna ja kuvat räpsi Mari.
Olavinlinnan varsin kivinen ilme ja hämyisät käytävät muistuttivat keskiaikaisesta elämästä. Olisin mielelläni pysähtynyt kuvaamaan, tutkimaan ja ihastelemaan maisemia ja pienten ristikkoikkunoiden siivilöimää valoa, mutta tahti oli nopea ja portaat erityisen kiharaiset, korkeat ja kapeat, joten jouduin keskittymään kävelemiseen. Tornin huipulla tuuli kävi lasittomista ikkunoista sisään.
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, oikein sopiva viimeiselle koulupäivälle. Linnakierrosten ja kevätjuhlien jälkeen oli vielä aikaa syödä ja kierrellä ympäriinsä Savonlinnan pitäjää, kunnes askeleet piti suunnata kohti linja-autoasemaa. Tulomatka kului rattoisasti jo selvästi hiljenneessä bussissa monen yrittäessä oletettavasti korvata maksamattomia univelkojaan.
Reissun jälkeen jaettiin lukuvuoden viimeisessä ro-tuokiossa vuosikertomukset ja viidennen jakson todistukset. Ajatus loman alkamisesta tuntui aivan hullulta, eikä se aivan ole vieläkään tajuntaan onnistunut kunnolla juurtumaan. Tuntui mahtavalta käydä viimeiset kokeet opettajilta ja päättää lukuvuosi hymyillen.
Toivotan Lyytin puolesta rentouttavaa ja riemukasta kesälomaa kaikille - muistakaa valvoa pitkään, syödä paljon jäätelöä ja uida auringonsiltoja pitkin; eihän sitä koskaan tiedä, minne ne vievät.
Tekstin kirjoitti Sanna ja kuvat räpsi Mari.