29. toukokuuta 2013
Syksyn abituska.
Tuska on niin paha, ettei jouda edes bloggailemaan. Tuleva kesäloma menee leppoisasti töissä, kirjojen parissa, töissä, kirjojen parissa... Epäilen, että tuska vaan tästä pahenee, kun alan lukemaan syksyllä kirjoitettavissa olevien viiden oppiaineen kurssikirjoja.
3. toukokuuta 2013
Kakkosten matka 2013 - salaisuudet paljastuvat
Huom! Kuvat suurenevat klikkaamalla! Ilmoita, jos haluat kuvasi poistettavan!
Lyseon kakkosluokkalaisten matka Helsinkiin ja Tukholmaan järjestettiin 24.-26.4. kolmannenkymmenennen kerran. Kyse oli siis juhlaristeilystä, ja meno oli sen mukaista.
Aivan perinteisesti matkallelähtijät saapuivat ajoissa ennen aamukuutta linja-autoille, ja matkanteko aloitettiin ainakin bussin numero kolme osalta jopa etuajassa.
Varsin virkeät lyseolaiset saapuivat parin tauon jälkeen Senaatintorille reilusti etuajassa. Helsingin yliopiston keskustakampuksen puupenkeillä itse yliopiston ja sen Karjalaisen Osakunnan esittely sujui henkisesti hyvin, fyysisesti hieman kärsien, mutta mitäpä pienistä. Luppoaikaa jäi reilusti ja osa suuntasi shoppailemaan, toiset kaupunkikävelylle itsestä riippumattomista syistä.
Kun lähdön aika Senaatintorilta kohti Olympiaterminaalia koitti kello 15.30, olivat kaikki jo asemissaan busseissa, ja kello oli varsin lähellä puolta vielä laivaan noustessakin. Silja Symphony vastaanotti nälkäiset lyseolaiset muutaman hyttiporukan ryhmissä valvojiensa johdolla. Vilken tur, jos juuri Sinut haluttiin tarkistaa henkilökohtaisesti tullissa. Iäisesti olen kiitollinen siitä, että miun juuri avattu vesipullo jäi satamaan. Nyyh.
17.00 oli aika sanoa bon voyage. Mutta sitä tärkeämpää oli, että buffet aukesi samana ajankohtana. Juhlapukeutuneet lyseolaiset suorittivat sivistynyttä ruokailua katkarapujen johdolla. Tarjolla oli myös asiantuntevaa opastusta ja pöytiintarjoilua. Muistakaa sitruuna!
Ruoan jälkeen loppuilta oli vapaata ohjelmaa, tosin siihen vapaaseen ohjelmaan sisältyi osuus "karaoke, jossa kaikki ovat paikalla". Vapaudu siinä sitten.
Karaoke alkoi pitkän odotuksen jälkeen 21.30, ja pian tämän jälkeen kaikki lauluvuorot olivatkin jo varattuja.
Tunnelma tosin räjähti vasta kun Abba alkoi soida parin kappaleen jälkeen, ja opettajakööri suorastaan ryntäsi tanssilattialle. Tätä seurasi automaattisesti myös tanssahtelevien kakkosluokkalaisten määrän erittäin huomattava nousu.
Tosin mitä luultavimmin tunnelman huippukohta oli Pohjois-Karjalan kajahtaessa ilmoille, kun rakkaat opettajamme suorittivat ryhmälaulua. Hauskaa oli sekä oppilailla että opettajilla, tosin ehkä hieman eri syistä.
Ensimmäisenä iltana aika lailla kaikki laskeutuivat yöpuulle hytteihinsä ajoissa ennen kello kahta. Tosin aamuvirkeyttä sekään tuskin toi kellekään - olihan sen päivän aamuna herätty jo epäinhimilliseen aikaan.
Tuskaisen heräämisen ja vähemmän tuskaisen aamiaisen jälkeen laiva lipui jo kohti Värtania. Landstigning på däck sju, ja kaikki olivatkin hujauksessa jo terminaalin ulkopuolella. Bussejammekaan ei tarvinnut pitkään vartoa. Pieni rundtur Tukholmassa ruotsinkielisen oppaan johdolla sujui joidenkin osalta varsin unisissa tunnelmissa. Totaalisia ymmärrysongelmia ja ärsyyntymisiäkin oli ollut, surullista. :(
Kun bussit omine aikoineen saapuivat Strömgatanille kuninkaanlinnan kupeeseen, suuntasi suurin osa Kungsträdgårdenin läpi kohti NK:ta ja muita hömpötyksiä. Opettajat olivat suorastaan pöyristyneitä ja suruissaan kirsikkapuiden kukkimattomuudesta. Myös kirkkaanvihreä nurmi osoittautui muoviseksi. Vad hemskt! Vad synd!
Paluukyydit laivalle lähtivät kello 13, 14 ja 15. Kaikki ehtivät kyytin, tosin joidenkin nimeltämainitsemattomien henkilöiden kohdalla saattoi muutamia sydämenlyöntejä jäädä välistä.
Paluumatka sujui varsin samanlaisissa tunnelmissa kuin edellisilta, tosin tämä kesti keskimäärin pidempään ja oli silminnähden sekavampi. Siitäkin selvittiin silti hyvin, eikä kukaan tippunut yli laidan. Positiivinen ajattelu!
Suuri joukko lyseolaisia jätti hytteihin saapumisen aina kello kolmeen asti. Hyvä oli oppilaan saapua opettajien kunniakujassa ja otsalampun valossa 8600-käytävälle. Se jäi tosin mysteeriksi, tarvitsiko ketään käydä etsimässä kolmen jälkeen.
Tosin oli myös hyttejä, joissa oppilaat olivat kiltisti paikalla ennen nukkumaanmenoaikaa, mutta valvoja oli kadoksissa... virkaintoisemmat opettajat (=käytäväpäivystys) suhtautuivat asiaan kuitenkin lähinnä huvittuneesti.
Paluupäivän aamu sujui varsin hiljaisissa tunnelmissa, aamiainen tosin näytti maittavan. Bussissa hiljaisuus oli sanoinkuvaamaton verrattuna lähtöpäivän aamuun.
Onneksi paluupäivä oli perjantai.
Erittäin suuri määrä kuva- ja videomateriaalia jääköön julkaisematta.
Lyseon kakkosluokkalaisten matka Helsinkiin ja Tukholmaan järjestettiin 24.-26.4. kolmannenkymmenennen kerran. Kyse oli siis juhlaristeilystä, ja meno oli sen mukaista.
Aivan perinteisesti matkallelähtijät saapuivat ajoissa ennen aamukuutta linja-autoille, ja matkanteko aloitettiin ainakin bussin numero kolme osalta jopa etuajassa.
Näin eteni matka odottavissa tunnelmissa |
Eväisiin käytiin käsiksi vasta Heinolassa |
Helsinkiin saavuttiin reilusti etuajassa |
Varsin virkeät lyseolaiset saapuivat parin tauon jälkeen Senaatintorille reilusti etuajassa. Helsingin yliopiston keskustakampuksen puupenkeillä itse yliopiston ja sen Karjalaisen Osakunnan esittely sujui henkisesti hyvin, fyysisesti hieman kärsien, mutta mitäpä pienistä. Luppoaikaa jäi reilusti ja osa suuntasi shoppailemaan, toiset kaupunkikävelylle itsestä riippumattomista syistä.
Oikean oven löytyminen tuotti jonkinasteista tuskaa |
Siitä se sitten lähti, se kaupunkikävely |
Kaupunkikävelyllä tuli mutkia matkaan |
Tuli myös joku laiva vastaan |
Kun lähdön aika Senaatintorilta kohti Olympiaterminaalia koitti kello 15.30, olivat kaikki jo asemissaan busseissa, ja kello oli varsin lähellä puolta vielä laivaan noustessakin. Silja Symphony vastaanotti nälkäiset lyseolaiset muutaman hyttiporukan ryhmissä valvojiensa johdolla. Vilken tur, jos juuri Sinut haluttiin tarkistaa henkilökohtaisesti tullissa. Iäisesti olen kiitollinen siitä, että miun juuri avattu vesipullo jäi satamaan. Nyyh.
Linja-autot odottamassa lyseolaisten paluuta |
Promenadella näytti tältä |
Puitteet näyttivät keskimäärin tältä |
17.00 oli aika sanoa bon voyage. Mutta sitä tärkeämpää oli, että buffet aukesi samana ajankohtana. Juhlapukeutuneet lyseolaiset suorittivat sivistynyttä ruokailua katkarapujen johdolla. Tarjolla oli myös asiantuntevaa opastusta ja pöytiintarjoilua. Muistakaa sitruuna!
Katkarapuja pöytiintarjoiltuna |
Näin syödään iloisin mielin |
Puheenvuorojakin oli ja laulua |
Öh |
Ruoan jälkeen loppuilta oli vapaata ohjelmaa, tosin siihen vapaaseen ohjelmaan sisältyi osuus "karaoke, jossa kaikki ovat paikalla". Vapaudu siinä sitten.
Karaoke alkoi pitkän odotuksen jälkeen 21.30, ja pian tämän jälkeen kaikki lauluvuorot olivatkin jo varattuja.
Villi meno vai mikä se nyt oli |
Promenade niin kuin se karaokesta poistuvalle näyttäytyy |
Otetaan järkevä kuva |
Järkevän kuvan otto melkein onnistui |
Ohjeistukset lauluun löytyivät seiniltä |
Hyvin menee mutta menköön |
Tunnelma tosin räjähti vasta kun Abba alkoi soida parin kappaleen jälkeen, ja opettajakööri suorastaan ryntäsi tanssilattialle. Tätä seurasi automaattisesti myös tanssahtelevien kakkosluokkalaisten määrän erittäin huomattava nousu.
Tosin mitä luultavimmin tunnelman huippukohta oli Pohjois-Karjalan kajahtaessa ilmoille, kun rakkaat opettajamme suorittivat ryhmälaulua. Hauskaa oli sekä oppilailla että opettajilla, tosin ehkä hieman eri syistä.
Opettajat antoivat laulunäytettä |
Tanssilattialla oli usein varsin täyttä |
Tätäkin sai kuunnella |
Tsing-tsing-tsingis-khan |
Myös tanssinäyte saatiin |
Ensimmäisenä iltana aika lailla kaikki laskeutuivat yöpuulle hytteihinsä ajoissa ennen kello kahta. Tosin aamuvirkeyttä sekään tuskin toi kellekään - olihan sen päivän aamuna herätty jo epäinhimilliseen aikaan.
Tuskaisen heräämisen ja vähemmän tuskaisen aamiaisen jälkeen laiva lipui jo kohti Värtania. Landstigning på däck sju, ja kaikki olivatkin hujauksessa jo terminaalin ulkopuolella. Bussejammekaan ei tarvinnut pitkään vartoa. Pieni rundtur Tukholmassa ruotsinkielisen oppaan johdolla sujui joidenkin osalta varsin unisissa tunnelmissa. Totaalisia ymmärrysongelmia ja ärsyyntymisiäkin oli ollut, surullista. :(
Strömgatan |
Siinä sitä vettä kun kerran kyse on Tukholmasta |
Även buss |
Kun bussit omine aikoineen saapuivat Strömgatanille kuninkaanlinnan kupeeseen, suuntasi suurin osa Kungsträdgårdenin läpi kohti NK:ta ja muita hömpötyksiä. Opettajat olivat suorastaan pöyristyneitä ja suruissaan kirsikkapuiden kukkimattomuudesta. Myös kirkkaanvihreä nurmi osoittautui muoviseksi. Vad hemskt! Vad synd!
Kirsikoita onko noita |
Ei |
Näin luonnollinen nurmikko löytyi Kungsträdgårdenista |
Kungsträdgårdenista löytyi myös tällainen |
Maan alla oli aamupäivästä hiljaista |
Sergelin tori näytti silloin tältä |
Laivan kannella harmaalla alueella ja Lidingöbanan tuolla |
Paluukyydit laivalle lähtivät kello 13, 14 ja 15. Kaikki ehtivät kyytin, tosin joidenkin nimeltämainitsemattomien henkilöiden kohdalla saattoi muutamia sydämenlyöntejä jäädä välistä.
Paluumatka sujui varsin samanlaisissa tunnelmissa kuin edellisilta, tosin tämä kesti keskimäärin pidempään ja oli silminnähden sekavampi. Siitäkin selvittiin silti hyvin, eikä kukaan tippunut yli laidan. Positiivinen ajattelu!
Suuri joukko lyseolaisia jätti hytteihin saapumisen aina kello kolmeen asti. Hyvä oli oppilaan saapua opettajien kunniakujassa ja otsalampun valossa 8600-käytävälle. Se jäi tosin mysteeriksi, tarvitsiko ketään käydä etsimässä kolmen jälkeen.
Tosin oli myös hyttejä, joissa oppilaat olivat kiltisti paikalla ennen nukkumaanmenoaikaa, mutta valvoja oli kadoksissa... virkaintoisemmat opettajat (=käytäväpäivystys) suhtautuivat asiaan kuitenkin lähinnä huvittuneesti.
Jotakin hyvin kummallista |
Keli oli kirkas |
Kuukin loimotti Maarianhaminassa |
Esiintyjät Midnight Show'ssa |
Esiintyjät Midnight Show'ssa |
Diskossa tanssi meni äärimmilleen |
Tanssinopetusta |
Tanssijat jollakin tasolla hullaantuivat esiintyjästä |
Meno sen kun muuttui villimmäksi aamua kohti mennessä |
Paluupäivän aamu sujui varsin hiljaisissa tunnelmissa, aamiainen tosin näytti maittavan. Bussissa hiljaisuus oli sanoinkuvaamaton verrattuna lähtöpäivän aamuun.
Onneksi paluupäivä oli perjantai.
Tältä näytti hyttikäytävällä perjantaiaamuna |
Erittäin suuri määrä kuva- ja videomateriaalia jääköön julkaisematta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)