Millaista on olla lyseolainen?

Onnistuin saamaan haastattelun eräältä onnekkaalta abiturientilta (entiseltä sellaiselta), joka sai luvan vetää valkolakin päähänsä itsenäisyyspäivänä. Hurjan hienoa! Nyt saammekin kuulla näin sopivasti ennen yhteishakua, millaista lyseolaisuus oikeastaan on ja mitä se voi opiskelijalle antaa.

Miksi hait Lyseoon?

"Hain Lyseoon tutustumispäivän perusteella. Kiersimme silloisen kouluni ysiluokkien kanssa Joensuun lukioita ja Lyseosta jäi heti sellainen fiilis, että tänne minä haen! Tutorien rentous ja koko koulun yleinen ilmapiiri jäivät positiivisena mieleen, eikä hakutoiveiden järjestystä tarvinnut sen kummemmin miettiä. Sitten kun oman nimen löysi Lyseon ovessa olevasta listasta kesällä 2011, niin se oli kyllä huikee tunne."



Millaista aikasi Lyseossa oli?

"Lyseossa opiskelu oli rentoa, mukavaa ja tietysti välillä myös haastavaa. Opettajat kannustivat omalta osaltaan tekemään parhaansa ja aina pystyi pyytämään tukiopetusta, jos jotkin asiat eivät tuntuneet uppoavan tajuntaan tunneilla. Ryhmänohjaaja ja opot olivat kyllä korvaamattomia lukion ykkösellä ja läpi koko lukiouran. Heiltä sai aina tarvittavan infon asiasta kun asiasta, eikä minulle kertaakaan tullut sellaista oloa, että minut jätettiin yksin "ongelmieni" kanssa. Pakollisten aineiden rinnalle pystyi valitsemaan laajasta kurssivalikoimasta juuri itselle sopivat ja kiinnostavimmat kurssit. Itse olin erityisen kiinnostunut musiikista ja ilmaisusta, ja niitä myös sain opiskella.

Kaksi ensimmäistä vuotta menivät kuin siivillä ja abivuosi tuli vastaan kuin yllättäen. Kirjoitukset tuntuivat tulevan liian nopeasti, enkä itse ainakaan tuntenut olevani yhtään valmis niihin. Tähänkin hätään saimme opojen kanssa keksittyä ratkaisun ja opiskelujani pidennettiin puolella vuodella. Vaikka sain kuullakin kommentteja että olen lusmu, kun käyn lukion 3,5 vuoteen, en antanut niiden vaikuttaa. Minulle se oli parempi vaihtoehto ja se oli pääasia.

Lukioelämä oli täynnä hyviä ystäviä, hauskoja tapahtumia ja tietysti opiskelua. Lyseossa sai olla alusta asti juuri sellainen kuin oli ja samanhenkisiä kavereita löytyi ympärille heti ensimmäisen lukukauden alusta. Sillä porukalla sitten hengailtiin koko lukioaika.

Lyseossa on mukavasti järjestetty erilaisia tapahtumia pitkin vuotta, kuten ykkösten kaste(ehkä parasta ikinä, olit sitten kastettavana tai vettä räiskivä abi!), lyseon yö ja penkkarit. Ja mikä meininki meidän tapahtumissa oli! Niin opettajien kuin oppilaiden heittäytymiskyky yllätti kyllä joka kerta. Se on osa sitä kuuluisaa "Lyseon henkeä", ehkäpä. Mutta mukavinta oli se, kun sai olla itse mukana järjestämässä noita tapahtumia ja vaikuttamaan siten omalta osaltaan koko koulun juttuihin."

Mitä lukioajaltasi jää ikuisesti mieleen?

"Lyseoajoilta ikuisesti mieleen jää montakin asiaa, mutta ikimuistoisin hetki on se, kun ylioppilaslakin sai vetää päähän ja todistukset olivat kourassa. Kaikki se kova työ ja opiskelu oli tullut päätökseen. Vieläki hymyilyttää kun vain ajatteleekin sitä tilannetta."

Mitä olet suunnitellut tekeväsi nyt lukion jälkeen?

"Nyt keväällä olen hakemassa yliopistoon. Ensisijainen hakukohteeni on luokanopettajankoulutus, mutta myös yleiset kasvatustieteet ja aikuiskasvatus kiinnostavat. Paikkakuntaa en ole vielä päättänyt, mutta en todennäköisesti ole jäämässä Joensuuhun. Välivuosikin kuulostaisi houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta saa nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan..."

Extrakysymys: Kuka jäi mieleen erityisen loistavana parina terveystiedon oppitunneilla?
"ai joo! ja paras terkan pari oli inka räsänen, 2C? XD"

Kyllä tämä lyseolaisuus taitaa ihan ainutkertainen juttu olla!

Hyvästi jääkää eli penkkarit 2015

Kuten moni vielä muistaa, tänään vietettiin penkkareita. Tunnelma oli riehakas, ja naurua oli joka puolella. Olo oli kupliva - hassut naamat ja abien asut toivat koulupäivään uutta hohtoa, eivätkä tunnit kahdeksasta neljään tuntuneet raskailta alkuunsakaan. Kaikki hauska oli yhteistä, ja oli sallittua virnistää ihan vain silkasta ilosta aivan itsekseenkin. 

Abishow oli kerrassaan hulvaton imitaatioineen kaikkineen, mutta koska allekirjoittanut ei pukenut aamulla venyviä farkkuja jalkaan, oli lattialla istuminen ainakin minulle yhtä kärsimystä istumalihasten kipeytymisen takia. Siinä sitä sitten koko koulun kanssa ahtauduttiin yläsaliin, naurettiin, taputettiin ja naurettiin ja taputettiin vielä lisää. Ilma oli paksua kuin kolmenkymmenen asteen helteellä.

Lakanoiden parhaimmistoa: "Abi is a free elf" särki ja sulatti sydämeni aivan totaalisesti.

Päivä oli varsin kaunis - oikein sopiva abien viimeisen koulupäivän juhlimiseen. Velvollisuuteni on varmaan tässä kohtaa koko koulun puolesta todeta, että ikävähän teitä tulee.

Tekstin kirjoitti Sanna ja kuvat otti Mari.