19.2.2016 vuonna -98 syntyneiden ikäluokka marssi pitkin lattioita helmat liehuen ja kengät kopisten tanssimaan lukioperinteeseen erottamattomasti kuuluvia wanhojen tansseja. Haikeus nousee mieleen päivää muistellessani, sillä kaikessa ilossaan ja loistossaan se oli ohi pienessä hetkessä. Ehdottomasti kiikkustuoliainesta, sanoisin.
Päivän aikataulu oli lähestulkoon tiukka. Jalkojaan ei ehtinyt moneksi hetkeksi istahtaa lepuuttamaan! Jos haluat verestää muistojasi tai alkaa stressaamaan omasta vuorostasi jo valmiiksi, lue pieni aikatauluntynkä alta eli oma kokemukseni päivästä.
6:00 HERÄTYS
Minulta hävisivät unihiekat silmistä totaalisesti, kun kello soi. Tällaisena aamuna en minäkään malttanut jäädä loikoilemaan edes ylimääräiseksi viideksi minuutiksi, vaikka yleensä tapoihini kuuluu nousta sängystä vasta silloin kun on ihan pakko.
8:00 KAMPAAJALLE
Aikataulusta myöhässä pääsin kampaajalle vasta kahdeksalta, puoli tuntia sovittua myöhemmin. Tuskanhiki ei ollut toivottu vieras etenkään tuona aamuna, mutta loppujen lopuksi ehdin - tosin ehkä sen kymmenen minuuttia myöhässä - koululle.
9:15 PARIEN ESITTELY
Katsokaa tätä pukuloistoa! Minne ikinä silmäni laskin, ei näköpiirissä muuta ollutkaan kuin koreita värejä mekoissa ja tyylikästä mustavalkoista frakeissa ja saketeissa. Olisin halunnut säilöä tuon tunnelman joka kolmannen kerroksen käytävillä leijui, jotta voisin palata tuntemaan tuon kihelmöivän jännityksen aina uudestaan ja uudestaan.
10:00 ENSIMMÄISET TANSSIT
Kiireellä lähdettiin koululta urheilutalolle, jossa tanssittiin ensimmäiset tanssit yläkoululaisille. Olo oli lähestulkoon absurdi, sillä vastahan näitä samoja tansseja oltiin hypitty ja pompittu kouluvaatteet yllä hankaavia kenkiä valittaen. Nyt kaikkialla kiilui ja kimalsi - siitä oli arkiunivormu kaukana.
Tanssien jälkeen kuvattiin porukasta ryhmäpotretit, jonka lomassa itse kukin kulutti aikaansa valitsemallaan tavalla. Päiviteltiin tilanteen ihmeellisyyttä, kuvattiin toinen toisiamme ja ihasteltiin loputtomasti. Lopulta selvittiin syömään, jonka jälkeen valokuvaajat ottivat tanssijoista yksittäis-, pari- ja kaverikuvia. Kastikkeet pois suupielistä!
13:00 TOISET TANSSIT
Kun oltiin selvitty syömästä, juomasta ja valokuvista, oli aika pistää toisen kerran tanssiksi oman koulun väen iloksi. Parit esiteltiin jälleen erikseen, joka lisäsi vielä juhlatunnelmaa. Vaikka askeleet saattoivat unohtua, mekko jäädä jalan alle ja hiki virrata frakin alla, ei näiden vanhusten iloa kovin moni asia pidätellyt.
Tanssien jälkeen kävimme kaveriporukalla ottamassa kuvia Taitokorttelin upeassa ympäristössä, joka sopi juhlan henkeen mainiosti. Voitte arvata, että hypotermia oli lähellä, mutta pieni viilennys pelkästään virkisti urheilutalon tiivistunnelmaisten tanssien jälkeen.
16:00 KENRAALIHARJOITUS AREENALLA
Orkesterin kanssa kenraaliharjoiteltiin vielä viimeisen kerran ennen illan komeita suurtansseja. Todelliseksi leikiksi se lyseolaisilla menikin, sillä avaustanssin jälkeen puolet porukasta lakosi istumaan ja jäljelle jäi noin puolet. Piiritansseissa meno äityi lähestulkoon riehakkaaksi, kun kaikki järjestivät keskenään vain yhden ison piirin ja tanssit vedettiin iloisesti lekkeriksi. Virallisuus alkoi jo hieman painaa päätä kumaraan, mutta kenraaleissa kaikki meni juuri parhaalla tavalla mönkään.
Kenraalin jälkeen meno jatkui kepeästi valokuvissa poseeraten ja muuten vaan hienoissa puvuissa keimaillen. Kenraali ja sen jälkeinen aika ennen tansseja oli päivän parasta, ja sen olisin suonut kestävän vaikka toisen päivän verran. Korkokengät heitettiin jalasta, kampaukset laitettiin kuosiin ja rusetit suoristettiin. Allekirjoittaneet kaksi ystävineen pääsivät Karjalaisen sivuille hyppäämään, joten kannatti todellakin ottaa ilo irti, kun sen muutkin huomasivat.
18:00 THE LAST DANCE eli areenan suurtanssit
Tunteella vedettiin alusta loppuun tangot ja wienervalssit, jonka pyörinnässä pökerryttiin nyt viimeistä kertaa. Jalat olivat kipeät ja mahakin kurni, mutta hymy pysyi huulilla ja tanssi jatkui ja jatkui vailla tietoa väsymyksestä. Minä en ainakaan voinut pidätellä pientä virnettä.
19:30 JUHLAILLALLINEN
Haa, vihdoin syömään! Väki valui hitaasti kohti Tiedepuistoa, jossa tarjoiltiin illallinen salaatteineen ja jälkiruokineen. Tupa oli täynnä ihmisistä, onnesta ja pienestä väsymyksestä, kun Olavi Uusivirran Nuori ja kaunis sekä Oasiksen Wonderwall soivat upean päivän lopuksi. Olisi tehnyt mieli laulaa mukana kurkku suorana ja sydän auki - juuri nuo kappaleet sopivat päättämään tuon mitä ihmeellisimmän päivän, joka oli kuin suoraan satukirjasta. Yhden prinssin ja prinsessan sijasta tämä satu sisälsikin kymmeniä pareja, joista kukin olivat oman päivänsä sankareita ja sankarittaria.
En olisi tahtonut elää wanhojenpäivääni mitenkään muuten. Me kaikki olimme vanhuudestamme huolimatta nuoria ja hyvin kauniita, niin kovin elossa omassa loistossamme.
Tekstit kirjoittanut Sanna ja kuvat ottanut Mari (viimeistä ja keskimmäistä lukuunottamatta)
