Liikuntailtapäivä hieman toisenlaisesta näkökulmasta

Koulumme perinteistäkin perinteisempi liikuntailtapäivä on jälleen vietetty varsin lämpimässä säässä. Viralliseksi fiiliksen tarkastajaksi saapui Riima, edellisellä kouluvierailullaan puolet nykyistä pienempi karvainen tyyppi.

Vierailunsa aluksi Riima tarkisti abiturienttien huolella ja rakkaudella valmistaman kastealtaan. Sen parissa on abi jos toinenkin puuhastellut lukuisia tunteja, ja hyvää työ onkin ollut, sillä allas on rakentunut oikein ennätysajassa. Enää altaasta puuttuu uudet ykköset, sitä hetkeä odotellessa!

Kasteallas kelpuutettiin ja erityisesti sen sisääntuloaukko oli arvioijan mielestä hulvattoman hauska. Pisteet abeille!

Itse liikkapäivä alkoi perinteisesti reksi-Peten ja Monsieur Esen alkujumpalla. V-askeleet sujuivat mainiosti niin vanhoilta konkareilta, uusilta lyskalaisilta kuin myös Riimalta, joka omaa v-askeltaan kuvassa esittelee.

Täytyy sanoa, että vaikka nämä alkusyksyn liikkapäivät ovatkin normaalisti keskivertoa lämpimämpiä (tai edes vähemmän sateisia) päiviä, en muistanut niiden yltävän sentään tällaisiin lukemiin. Asiaa ei yhtään helpottanut keinonurmesta heijastuva lämpö, joten ehkä syy löytyy sillekin, miksi juuri tätä liikuntailtapäivää kutsutaan piknikhenkiseksi. Vesipiste toimi!

Alkulämmittelyjen jälkeen siirryttiin omille etukäteen valituille paikoille, joita jo totuttuun tapaan olivat mm. beach volley, Treetop-seikkailupuisto, koiralenkki sekä tietenkin jalkapallo, jossa luokkien joukkueet kisaavat toisiaan sekä lopuksi opettajia vastaan. Peli oli totuttuun tapaan armotonta, mutta lyseolaisittain silti reilussa hengessä pelattua.

Riiman tarkkailunkohteena oli juurikin jalkapallo. Pientä koiraa ei luokan joukkueeseen kutsuttu mukaan pelaamaan, josta se selkeästi otti hieman itseensä, mutta lopulta tyytyi seuraamaan peliä katsomosta käsin. Lopulta katsojakavereiden grillimakkarat houkuttelivat pientä koiraa enemmän kuin mielenkiintoiset pelit. Sellainen win-win situation, kaikki osapuolet lopulta tyytyväisiä.

Ihan kaikkien abiturienttien päivä ei tällaisiin urheilujuttuihin päättynyt, vaan osa suunnisti takaisin koululle biologian pariin. Kirjoitusten uhkaavan lähestymisen huomaa selkeästi siitä, että auditorio täyttyi jopa vapaaehtoisella oppitunnilla. Myös Riima pääsi tarkistamaan opetuksen laatua, sillä autossa ei koiria tällaisilla helteillä pidetä odottamassa.

Pieni koira oli aluksi yksi kurssin ahkerimmista ja innokkaimmista opiskelijoista, mutta heti kun tehtävien teko alkoi, pieni koira väsähti ja nukahti pulpettiin. No, antakaamme se anteeksi, niin käy helposti itse kullekin.

Kevään viimeinen koulupäivä

Kun kesä on jo virallisesti alkanut, on hyppysissäni viimeinen mahdollisuus kirjoittaa pieni katsaus siitä, mitä perjantaina 29.5.2015 tapahtui (jos en sitä nyt tee, unohdan koko jutun). Kyseessä oli siis viimeinen koulupäivä tänä keväänä, jolloin perinteen mukaisesti ensimmäisen ja toisen vuoden

opiskelijat hurauttivat viettämään kevätjuhlaansa, tällä kertaa Savonlinnaan. Linja-autossa oli tunnelmaa aamuväsymyksestä huolimatta, ja ainoa mieltä vaivaava asia oli kännykän akun riittäminen vielä poistulomatkallekin.

Matka kesti ja kesti, mutta lopulta saavuimme iloisena letkana Savonlinnan vanhojen rakennusten kehystämille kaduille. Tie vei Olavinlinnaan, jonka kiviseinät olivat varastoineet talven pakkasia - linna oli vielä viileä. Ykkösluokkalaisten kevätjuhla alkoi heti saapumisen jälkeen, ja hienojen musiikkiesitysten, rehtori-Peten ja oppilaskunnan puheenjohtaja Samulin puheiden lisäksi jaettiin totta kai stipendit ja laulettiin suvivirret. Kakkoset tutustuivat sen aikaa linnaan, ja sitten tapahtui vuoronvaihto.

Olavinlinnan varsin kivinen ilme ja hämyisät käytävät muistuttivat keskiaikaisesta elämästä. Olisin mielelläni pysähtynyt kuvaamaan, tutkimaan ja ihastelemaan maisemia ja pienten ristikkoikkunoiden siivilöimää valoa, mutta tahti oli nopea ja portaat erityisen kiharaiset, korkeat ja kapeat, joten jouduin keskittymään kävelemiseen. Tornin huipulla tuuli kävi lasittomista ikkunoista sisään.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, oikein sopiva viimeiselle koulupäivälle. Linnakierrosten ja kevätjuhlien jälkeen oli vielä aikaa syödä ja kierrellä ympäriinsä Savonlinnan pitäjää, kunnes askeleet piti suunnata kohti linja-autoasemaa. Tulomatka kului rattoisasti jo selvästi hiljenneessä bussissa monen yrittäessä oletettavasti korvata maksamattomia univelkojaan.

Reissun jälkeen jaettiin lukuvuoden viimeisessä ro-tuokiossa vuosikertomukset ja viidennen jakson todistukset. Ajatus loman alkamisesta tuntui aivan hullulta, eikä se aivan ole vieläkään tajuntaan onnistunut kunnolla juurtumaan. Tuntui mahtavalta käydä viimeiset kokeet opettajilta ja päättää lukuvuosi hymyillen.

Toivotan Lyytin puolesta rentouttavaa ja riemukasta kesälomaa kaikille - muistakaa valvoa pitkään, syödä paljon jäätelöä ja uida auringonsiltoja pitkin; eihän sitä koskaan tiedä, minne ne vievät.

Tekstin kirjoitti Sanna ja kuvat räpsi Mari.

Viimeisiä viedään

Näin päätettiin tämä lukuvuosi tänään. Okei, edessä on vielä koeviikko heti huomisesta eteenpäin, mutta ei sitä lasketa. Ne ovat kuitenkin vain kokeita. Toissapäivänä saatiin tietää yo-tulokset, ensi viikolla juhlitaan abien lakkiaisia. Aika menee ihan liian nopeasti!

Onnea korisvoitosta 2E, opettajat myös antoivat hyvän vastuksen! 

Meidän pitäis muuttaa maailmaa - ykkösten jatko-opintopäivä

Viime viikon keskiviikkona kakkosluokkalaisten nauttiessa laivan keinunnasta me ykköset tutustuimme Joensuun koulutustarjontaan. Päivän ohjelmaan sisältyi vierailut Itä-Suomen yliopistolla ja Karelia-ammattikorkeakoululla, joissa jokainen sai valita sydäntään lähinnä olevat alat joihin tutustua lähietäisyydeltä.

Päivä alkoi yliopistovierailulla. Aluksi meille kerrottiin Itä-Suomen yliopistosta yleisesti kaikenlaista hyödyllistä, jonka jälkeen hajaannuimme kuka minnekin. Minä suuntasin metsä- ja luonnontieteellisten alojen esittelyyn, jossa minua kiinnostivat lähinnä matikka, fysiikka, kemia ja tietojenkäsittelytiede - eniten ehkä tuo viimeinen. Vaikka en kokenutkaan valaistumista urasuunnitelmieni suhteen, voin sanoa, että ajateltavaa vierailu kyllä antoi. Tulevaisuus alkaa olla niin paljon tapetilla, että suunnitelmiltaan pakeneminen ei enää onnistu.

Ammattikorkeakouluvierailulla tutustuin media-alan opintoihin. Oli mielenkiintoista nähdä koulun tiloja, studioita ja opiskelijoiden omia tuotoksia sekä suuren rakennuksen sisäänsä kätkemä maailma.

Näkökulmani päivästä on luonnollisesti varsin yksipuolinen, mutta voin todeta yleisesti, että tapahtuma antoi uusia ajatuksia, auttoi tiedostamaan paremmin monia mahdollisuuksia ja suuntasi katsetta tulevaisuuteen. Se tuntuu olevan jo niin kovin lähellä.

Tekstin kirjoitti Sanna ja kuvat otti Mari

Millaista on olla lyseolainen?

Onnistuin saamaan haastattelun eräältä onnekkaalta abiturientilta (entiseltä sellaiselta), joka sai luvan vetää valkolakin päähänsä itsenäisyyspäivänä. Hurjan hienoa! Nyt saammekin kuulla näin sopivasti ennen yhteishakua, millaista lyseolaisuus oikeastaan on ja mitä se voi opiskelijalle antaa.

Miksi hait Lyseoon?

"Hain Lyseoon tutustumispäivän perusteella. Kiersimme silloisen kouluni ysiluokkien kanssa Joensuun lukioita ja Lyseosta jäi heti sellainen fiilis, että tänne minä haen! Tutorien rentous ja koko koulun yleinen ilmapiiri jäivät positiivisena mieleen, eikä hakutoiveiden järjestystä tarvinnut sen kummemmin miettiä. Sitten kun oman nimen löysi Lyseon ovessa olevasta listasta kesällä 2011, niin se oli kyllä huikee tunne."



Millaista aikasi Lyseossa oli?

"Lyseossa opiskelu oli rentoa, mukavaa ja tietysti välillä myös haastavaa. Opettajat kannustivat omalta osaltaan tekemään parhaansa ja aina pystyi pyytämään tukiopetusta, jos jotkin asiat eivät tuntuneet uppoavan tajuntaan tunneilla. Ryhmänohjaaja ja opot olivat kyllä korvaamattomia lukion ykkösellä ja läpi koko lukiouran. Heiltä sai aina tarvittavan infon asiasta kun asiasta, eikä minulle kertaakaan tullut sellaista oloa, että minut jätettiin yksin "ongelmieni" kanssa. Pakollisten aineiden rinnalle pystyi valitsemaan laajasta kurssivalikoimasta juuri itselle sopivat ja kiinnostavimmat kurssit. Itse olin erityisen kiinnostunut musiikista ja ilmaisusta, ja niitä myös sain opiskella.

Kaksi ensimmäistä vuotta menivät kuin siivillä ja abivuosi tuli vastaan kuin yllättäen. Kirjoitukset tuntuivat tulevan liian nopeasti, enkä itse ainakaan tuntenut olevani yhtään valmis niihin. Tähänkin hätään saimme opojen kanssa keksittyä ratkaisun ja opiskelujani pidennettiin puolella vuodella. Vaikka sain kuullakin kommentteja että olen lusmu, kun käyn lukion 3,5 vuoteen, en antanut niiden vaikuttaa. Minulle se oli parempi vaihtoehto ja se oli pääasia.

Lukioelämä oli täynnä hyviä ystäviä, hauskoja tapahtumia ja tietysti opiskelua. Lyseossa sai olla alusta asti juuri sellainen kuin oli ja samanhenkisiä kavereita löytyi ympärille heti ensimmäisen lukukauden alusta. Sillä porukalla sitten hengailtiin koko lukioaika.

Lyseossa on mukavasti järjestetty erilaisia tapahtumia pitkin vuotta, kuten ykkösten kaste(ehkä parasta ikinä, olit sitten kastettavana tai vettä räiskivä abi!), lyseon yö ja penkkarit. Ja mikä meininki meidän tapahtumissa oli! Niin opettajien kuin oppilaiden heittäytymiskyky yllätti kyllä joka kerta. Se on osa sitä kuuluisaa "Lyseon henkeä", ehkäpä. Mutta mukavinta oli se, kun sai olla itse mukana järjestämässä noita tapahtumia ja vaikuttamaan siten omalta osaltaan koko koulun juttuihin."

Mitä lukioajaltasi jää ikuisesti mieleen?

"Lyseoajoilta ikuisesti mieleen jää montakin asiaa, mutta ikimuistoisin hetki on se, kun ylioppilaslakin sai vetää päähän ja todistukset olivat kourassa. Kaikki se kova työ ja opiskelu oli tullut päätökseen. Vieläki hymyilyttää kun vain ajatteleekin sitä tilannetta."

Mitä olet suunnitellut tekeväsi nyt lukion jälkeen?

"Nyt keväällä olen hakemassa yliopistoon. Ensisijainen hakukohteeni on luokanopettajankoulutus, mutta myös yleiset kasvatustieteet ja aikuiskasvatus kiinnostavat. Paikkakuntaa en ole vielä päättänyt, mutta en todennäköisesti ole jäämässä Joensuuhun. Välivuosikin kuulostaisi houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta saa nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan..."

Extrakysymys: Kuka jäi mieleen erityisen loistavana parina terveystiedon oppitunneilla?
"ai joo! ja paras terkan pari oli inka räsänen, 2C? XD"

Kyllä tämä lyseolaisuus taitaa ihan ainutkertainen juttu olla!

Hyvästi jääkää eli penkkarit 2015

Kuten moni vielä muistaa, tänään vietettiin penkkareita. Tunnelma oli riehakas, ja naurua oli joka puolella. Olo oli kupliva - hassut naamat ja abien asut toivat koulupäivään uutta hohtoa, eivätkä tunnit kahdeksasta neljään tuntuneet raskailta alkuunsakaan. Kaikki hauska oli yhteistä, ja oli sallittua virnistää ihan vain silkasta ilosta aivan itsekseenkin. 

Abishow oli kerrassaan hulvaton imitaatioineen kaikkineen, mutta koska allekirjoittanut ei pukenut aamulla venyviä farkkuja jalkaan, oli lattialla istuminen ainakin minulle yhtä kärsimystä istumalihasten kipeytymisen takia. Siinä sitä sitten koko koulun kanssa ahtauduttiin yläsaliin, naurettiin, taputettiin ja naurettiin ja taputettiin vielä lisää. Ilma oli paksua kuin kolmenkymmenen asteen helteellä.

Lakanoiden parhaimmistoa: "Abi is a free elf" särki ja sulatti sydämeni aivan totaalisesti.

Päivä oli varsin kaunis - oikein sopiva abien viimeisen koulupäivän juhlimiseen. Velvollisuuteni on varmaan tässä kohtaa koko koulun puolesta todeta, että ikävähän teitä tulee.

Tekstin kirjoitti Sanna ja kuvat otti Mari.

Joulukalenteri 2014: God Jul!

I jultid fylls hemmet av värme och ljus 

Tomtar och änglar gästar mitt hus 

I luften doften av gran och en 

Hjärtan och kulor dekorerar var gren 

Pepparkakor och saffransbak 

Snön ligger tung på mark och tak 

Julmusiken ljuder så skön 

Och ännu står granen rak och grön 

Julskinkan avnjuts på julebröd 

På bordet en duk som är härligt röd 

Varenda år under juletid fylls mitt hjärta av julefrid

                                                                        -tuntematon

Lyseon pieni koira Riima ja koko Lyytin toimitus toivottavat niin kaikille lyseolaisille kuin blogin lukijoillekin ihanaa joulunaikaa! Yritetään pitää koulukirjat edes hetken aikaa loitolla!

Lyytin joulukalenteri 2014 - 22. luukku

Arvatkaas kuinka vähän päiviä on enää jäljellä aattoon? No ei ole varmaan kovin vaikeaa laskea kahteen. Melkein jo meinasin ruveta laulamaan "Kolme yötä jouluun on. Laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen", mutta sitten tajusin, että eihän tässä ole enää aikaa kuin kaksi päivää. Kai teillä kaikilla on jo lahjat osettuna? Sillä jos ei ole, alkaa tulla jo pikkuisen kiire. Toki tällä hetkellähän kaikki paikat on pullollaan alennuksia, että jos vaikka joku lahja olisikin unohtunut, nyt sen ostaminen olisi varmaan kaikista halvinta. Itse en kyllä olisi jättänyt näin viime tippaan edes niiden alennusmyyntien takia, sillä itse ainakin stressaannun niin helposti kaikista tekemättä jätetyistä asioista, että ihan melkein ahdistaa ajatella.

Stressaannutko sinä helposti kaikesta jouluun liittyvästä hössötyksestä ja siitä tehtävien asioiden to do-listasta, joka vain venyy venymistään? Jos niin on, en voi muuta oikeastaan sanoa, kuin että yritä ottaa vain rennosti. Asioiden kannattaa mennä omalla painollaan eikä ajatella niitä liikaa. Ei se oikeasti haittaa, jos muutama pipari on kärtsähtänyt, (niin käy muuten aina sille ensimmäiselle pellilliselle) koriste-esineiden päällä on ohut pölykerros (tai vähän paksumpi) tai jonkun sukulaisen lahjan käärepaperi onkin lisälappuja täynnä repeymien tai muuten liian pieneksi leikatun lahjapaperin takia (näin käy minulle edes yhden lahjan kanssa lähes joka vuosi). Nauti nyt tästä joulusta, koska se on oikeasti vain kerran vuodessa!

Pitäkää hauska joululoma, ottakaa rennosti, syökää hyvin ja älkääkä vain murehtiko minkään koulujuttujen kanssa!

Aivan valtavan ihanaa joulua kaikille jo minun puolestani näin hieman etukäteen!