Liikuntailtapäivä hieman toisenlaisesta näkökulmasta

Koulumme perinteistäkin perinteisempi liikuntailtapäivä on jälleen vietetty varsin lämpimässä säässä. Viralliseksi fiiliksen tarkastajaksi saapui Riima, edellisellä kouluvierailullaan puolet nykyistä pienempi karvainen tyyppi.

Vierailunsa aluksi Riima tarkisti abiturienttien huolella ja rakkaudella valmistaman kastealtaan. Sen parissa on abi jos toinenkin puuhastellut lukuisia tunteja, ja hyvää työ onkin ollut, sillä allas on rakentunut oikein ennätysajassa. Enää altaasta puuttuu uudet ykköset, sitä hetkeä odotellessa!

Kasteallas kelpuutettiin ja erityisesti sen sisääntuloaukko oli arvioijan mielestä hulvattoman hauska. Pisteet abeille!

Itse liikkapäivä alkoi perinteisesti reksi-Peten ja Monsieur Esen alkujumpalla. V-askeleet sujuivat mainiosti niin vanhoilta konkareilta, uusilta lyskalaisilta kuin myös Riimalta, joka omaa v-askeltaan kuvassa esittelee.

Täytyy sanoa, että vaikka nämä alkusyksyn liikkapäivät ovatkin normaalisti keskivertoa lämpimämpiä (tai edes vähemmän sateisia) päiviä, en muistanut niiden yltävän sentään tällaisiin lukemiin. Asiaa ei yhtään helpottanut keinonurmesta heijastuva lämpö, joten ehkä syy löytyy sillekin, miksi juuri tätä liikuntailtapäivää kutsutaan piknikhenkiseksi. Vesipiste toimi!

Alkulämmittelyjen jälkeen siirryttiin omille etukäteen valituille paikoille, joita jo totuttuun tapaan olivat mm. beach volley, Treetop-seikkailupuisto, koiralenkki sekä tietenkin jalkapallo, jossa luokkien joukkueet kisaavat toisiaan sekä lopuksi opettajia vastaan. Peli oli totuttuun tapaan armotonta, mutta lyseolaisittain silti reilussa hengessä pelattua.

Riiman tarkkailunkohteena oli juurikin jalkapallo. Pientä koiraa ei luokan joukkueeseen kutsuttu mukaan pelaamaan, josta se selkeästi otti hieman itseensä, mutta lopulta tyytyi seuraamaan peliä katsomosta käsin. Lopulta katsojakavereiden grillimakkarat houkuttelivat pientä koiraa enemmän kuin mielenkiintoiset pelit. Sellainen win-win situation, kaikki osapuolet lopulta tyytyväisiä.

Ihan kaikkien abiturienttien päivä ei tällaisiin urheilujuttuihin päättynyt, vaan osa suunnisti takaisin koululle biologian pariin. Kirjoitusten uhkaavan lähestymisen huomaa selkeästi siitä, että auditorio täyttyi jopa vapaaehtoisella oppitunnilla. Myös Riima pääsi tarkistamaan opetuksen laatua, sillä autossa ei koiria tällaisilla helteillä pidetä odottamassa.

Pieni koira oli aluksi yksi kurssin ahkerimmista ja innokkaimmista opiskelijoista, mutta heti kun tehtävien teko alkoi, pieni koira väsähti ja nukahti pulpettiin. No, antakaamme se anteeksi, niin käy helposti itse kullekin.

Liikuntapäivä 27.8 - TREETOP seikkailupuisto

Aluksi laitettiin jalat vetreiksi perinteeksi muodostuneen alkujumpan parissa, minkä jälkeen siirryttin aikaisemmin valituille liikuntarasteille. Omat jalkani veivät kohti Treetop seikkailupuistoa *click*

  Sadetta jatkui tovin, mutta ilmassa väreili yhä naurua ja jännityksen sekaista odotusta!

 

 Ohjeistuksen ja harjoituspisteen jälkeen siirryttiin aidoille pisteille. Jos en väärin muista, niin pisteitä oli 5. Mitä isompi luku sitä vaikeampi rata.

Mietiskeltiin, miltä rastilta lähdettäisiin seikkailuun ja koska aloitusrastilla oli jonoa päätös oli selvä; ''go big or go home.''

 Vitos rastilta tosiaan lähdettiin, ja Dima sai kunnian mennä ensimmäisenä.

Paavo vielä tuumasi, muistiko sammuttaa kahvinkeittimen kotoa lähdettyään. Ei tosissaan, kunhan juksasin. Maailman syntyjä syviä kuitenkin varmaan, sen verran mietteliäs katse. Tai sitten se on pelkoa, en tiedä.

 Selvisi, että valitsemamme rasti oli paritehtävä, siispä Paavo kiipesi Diman kaveriksi.

 Liikuntapäivä laittoi hymyn myös tämän kiipeilijän huulille.

tässä taidettiin olla 8 metrin(?) korkeudessa. Kiitos sinulle, turvavaljaiden keksijä♥ 

Köyttä pitkin kulkevan täytyi luottaa siihen, että oma pari turvasi matkan kiristämällä toista köyttä puuta vasten siten, että se oli tarpeeksi jämäkkä tuen ottamista varten.

Radan seuraava osa: molemmat ottivat tukea samasta köydestä, Jos jompikumpi veti liikaa, toinen horjahti. Käytännössä siis laskit elämäsi toisen käsiin, Tässä vaiheessa toivot sen olevan paras kaverisi. Vitsivitsi.

Ennen kuin päästiin kuvan tasolle seisomaan käveltiin vaijeria pitkin ja kannettiin samanaikaisesti puutukkia. Vapaita käsiä ei ollut, mikä johtaa kuvattomuuteen ☹

Puutukin kannon jälkeen matkattiin noin 2m(?) puutynnyrissä, jonka pari sai liikkumaan kohdistamalla valtaisat lihanvoimansa viattomaan köyteen.

 Sitten ei olekaan muuta muistikuvaa viitosradasta, valitan.

.

 Sitten testailtiin muutkin radat ja ihailtiin lumoavia vaijereita.

 Sää oli suurimmaksi osaksi muy bueno! 

Vaikka jäinkin ilman herkullista maissia ja makkaraa, treetop-aktiviteetti sai niin hyvälle mielelle, että ei edes haitannut vaikka oli nälkä! I swear, there were rainbows all over me.

Kiitos ja kumarrus