Laiskuuden leima

Olen aina ajatellut olevani melko laiska. Juuri hetki sitten serkulle kirjettä kirjoittaessani aivoissani käynnistyi ajatusprosessi, jonka seurauksena tajusin, että laiskuus voisi omalla tavallaan olla täysin normaali elämäntapa. Luin eilen työilmoituksen, jossa haettiin palkallista unelmoijaa. Laiskoille ihmisille on siis jopa pyyntiä? Ehkä laiskan kuoren sisällä ovatkin vain täysiä kierroksia vetävät aivot, jotka keksivät kaiken aikaa mitä kummempia ideoita. Niinhän ne parhaat ideat syntyvätkin, ja itse asiassa olen jo hyvää aikaa sitten ottanut tavaksi kirjoittaa niistä parhaat ylös. Eihän niitä ole varaa hukata, mistä sen tietää vaikka joskus toteuttaisinkin ne… Tuskin toteutan, mikä onkin tämän laiskuuden heikko puoli. Ainakin on jotain mistä lähteä sen satunnaisen motivaatiopiikin iskiessä. Silloin ei ole vara enää mietiskellä, vaan täytyy tarttua näppäimistöön kiinni ja alkaa kirjoittaa. (Tämä kirjoitus on esimerkki yhdestä motivaation pilkahduksesta, alussa mainitsemani kirjeen suunniteluun käytin jopa kolme vuotta.)

        Joskus tuntuu, että väkisin yritän vääntää kaikesta normaalista joitakin outoja ja mahdollisimman omaperäisiä variaatioita. Kuulun horoskoopiltani vesimiesten lohkoon, jonka pitäisi jokaisen analyysin mukaan olla täynnä viisaita, innovoivia ja hulluja ajatuksia omaavia olentoja, jotka viettävät ajatusmaailmansa aivan muualla KUIN maan pinnalla. (Olen ylpeä, nimittäin opin vasta vähän aikaa sitten äidinkielen tunnilla, kuinka ennen vertailevaa kuin-sanaa EI tule pilkkua.) Koen siis jopa niin sanotusti horoskooppisia paineita, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin rakastan vesimiehisyyttäni (ja laiskuuttani).

        Palataan kuitenkin takaisin aiheeseen. Väitteeni on, että laiskuutta tulisi arvostaa enemmän. Mietiskelykautenaan laiskahkot yksilöt luovat parhaat ideat, jotka luovat nykyajatusten eteenpäin viennille mahdolliset olosuhteet. Motivaation iskiessä he saavat täysin epäinhimillisellä tasolla hyvitettyä kaikki normaalin maailmanmenon mukaan hukatut hetket ja tekevät aivan huomaamattaan kahden viikon hommat yhdessä illassa. Eikö olisi siis aika poistaa häpeä laiskuuden yltä, ja alkaa arvostaa tätä elämälle välttämätöntä elämäntyyliä? Itse äänestän Kyllä!

        Opiskelen nyt viimeistä jaksoani lukiossa. Lyseo on kyllä kaikesta huolimatta tarjoillut minulle aivan unohtumattoman opiskeluajan. Ja kaikille huolissaan oleville, kyllä laiskakin voi lukiosta selvitä, hyvin selviääkin! Rehellisesti sanottuna lukio on kamalaa, mutta näin loppusuoralta käsin mietittynä, kaikesta selviää kun ei vain ota niitä kurssiarvosanoja niin vakavasti ja muistaa nauttia! Välitunnilla kannattaa nollata aivot esimerkiksi toimivaksi testatulla metodilla, tekemällä jotakin mistä pitää. Älä tyydy hokemaan sitä päivittäistä mantraa "miksi ihmeessä tulin lukioon", vaan harjoittele vaikka uusi tanssikoreografia.

        Yhteen vuoteen mahtuu niin paljon tapahtumia, jotka eivät välttämättä sinänsä ole kovin erikoisia. Parhaisiin ystäviin yhdistettynä ne ”pönötystapahtumatkin” saattavat muuttua osallistumisen arvoisiksi. Tällä hetkellä meinaa kyyneleet iskeä pintaan, kohta pitäisi pukeutua ja lähteä kouluun jouluaterialle. Karjalanpiirakoita ruokana… hmm tämä postaus taisi olla tässä.

       // Edellisestä postauksesta on jo hyvin aikaa. Hyvää kannattaa odottaa, ja luovat ajatukset ovat kaiken sen ajan arvoisia, eikö!

Kakkosten opintomatka Tukhomaan

Perinteistäkin perinteisempi kakkosten opintomatka Tukholmaan alkoi viime keskiviikkona kello 6 aikaan koulumme pihalta, johon se myös päättyi perjantai-iltana. Toisen vuosiluokan opiskelijat ja valvovat opettajat palasivat kotiin rättiväsyneinä, mutta täynnä mahtavia kokemuksia niin Helsingin yliopistoista, kuin Tukholmastakin.

Keskiviikkona matka starttasi neljällä bussilla kohti Helsingin yliopistoja. Bussimatka sujui uneliaissa, mutta hieman jännittyneissä tunnelmissa. Matka päättyi yliopistovierailujen jälkeen Senaatintorin kautta Helsingin satamaan, jossa opiskelijat ja opettajat nousivat hulppea Silja Symphonyn uumeniin. Laivaan nousun jälkeen vuorossa oli perinteinen illallisbuffet Jamon kuuluisassa katkarapukoulussa. Illallisen jälkeen vuorossa oli vapaata aikaa ja puoli kymmenen maissa oli luvassa lyseolaisten laulu- ja tanssitaitojen esittelyä karaoken pyörteissä.

Torstai aamuna puoli kymmeneltä Silja Symphony saapui Tukholmaan ja matka jatkui busseilla Tukholman keskustaan. Siellä opiskelijat osallistuivat InstAmazing-race, jonka tuotoksia löytyy Instagramista seuraavilla tunnuksilla: #lyseojns ja #lyskasto. Tukholmassa lyseolaiset käyttivät aikansa InstAmazing-race:n lisäksi shoppailemalla ja nähtävyyksiä kierrellen. Illalla laivalla lyseolaisilla oli taas mahdollisuus osallistua buffettiin ja karaokeen.

Perjantai aamuna laiva saapui Helsinkiin hieman ennen kello 10 ja aloitettiin bussimatka uupuneina kohti rakasta kotikaupunkia ja Lyseon lukiota. Alla vielä hieman kuvia mahtavalta reissulta.

 

Pääsiäisen munajahti

Viime viikolla saimme juosta koulumme pääsiäispupujen kätkemien yllätysten perässä. Nämä yllätykset olivat tietenkin pääsiäismunia, koska mikä sen parempaa, kuin saada heti aamutunnille suklaata? Harmikseni en kerennyt ottamaan yhtään kuvaa, sillä hullaannuin melko vakavasti ajatellessani näitä piileviä kätköksiä. Ja kun pääpalkintona oli se suurin muna, jota vanhemmat eivät koskaan suostuneet ostamaan, oli kiire. Tässä on muutama pro-vinkki joilla nappaat varmasti osasi ensi vuoden jahdissa: 1. Katso kaikkialta, tarkoitan siis ihan kaikkialta. Muun muassa pöytien ja rappusten alta. 2. Aloita etsintä heti kouluun saavuttuasi. Kilpailu on kovaa, joten kannattaa harkita, että tulisit heti kahdeksaksi kouluun, vaikka sinulla olisikin myöhempi aamu. Se on kyllä sen arvoista. 3. Jos näet suklaata, syöksy. Mikään ei ole kamalampaa, kuin että joku vie palkinnon silmiesi edestä. 4. Valitse joustavat vaatteet (farkkuni ratkesivat kokopäiväisen kyykkimisen ja konttauksen ansiosta).

Penkkarihulinat

Tämän vuoden penkkarit taputeltiin muutama viikko sitten päätökseensä abiristeilyn merkeissä, jota ennen me abiturientit vietimme mieleenpainuvat läksiäiset lähestulkoon karnevaalitunnelmissa. Minä ainakin olin aiemmin miettinyt, miltä mahtaa rekan lavalla oleminen ja ihmisten hymyjen näkeminen sieltä ylhäältä päin tuntua - ja nyt voin sanoa, että se on tosiaankin niin vallan mainio tunne, että hymy on herkässä. Penkkareissa on sopivasti hulluutta, hauskuutta ja haikeutta.

Aamusta asti päivä oli aivan mahdottoman iloinen ja ratkiriemukas, ja pakko on antaa tunnustusta myös abishowta tekemässä olleille abeille, sillä tämän vuoden abishow oli mielestäni rehellisesti ja kaunistelematta paras, minkä olen kouluaikanani nähnyt. Selviytyjissä seikkailivat tällä kertaa Lyseon opet, ja meno oli, noh, hullun hauskaa ainakin!

Penkkareiden huipennuksen eli ajelun ja karkinheittelyn jälkeen ilta oli edessä ja juhlakansa lähti kuka minnekin. Koulun loppua juhlistettiin illalla epäilemättä ympäri kaupunkia.

Ja koska juhlat eivät suinkaan olleet vielä loppuneet, lähti moni abiturientti lauantai-aamuna legandaariselle abiristeilylle. Tunnelma oli jo bussissa varsin hilpeä aamusta asti, vaikka väsymys saattoikin hieman silmissä hiertää ennen ensimmäistä ABC:tä. Haukottelemaan ei reissulle kuitenkaan tultu, joten siinä matkan aikana ehti yksi jos toinenkin pyyhkiä unihiekat pois ja valmistautua koko yön kestäviin juhliin - ja laivan notkuvaan buffettiin. Ehkä minun ei enempää tarvitse siitä risteilystä kertoa - kai se sekin oli koettava, kerranhan sitä nimittäin abeja ollaan.

Koko ikäluokkani puolesta voin varmasti vahvistaa, että penkkariviikko oli tosiaan yhtä juhlaa ja laskeutuminen lukuloma-arkeen varsin kova ja kivinen. Moni taisi hakea muiden tuliaisten ohella Tallinnan sataman edustalta itselleen myös sitkeän yskän, mutta onhan se parempi sairastaa nyt kuin sitten kirjoitussalissa. Jos penkkareiden aikaan joku olisi jotakin erehtynyt mainitsemaan ylioppilaskirjoituksista, olisi muutaman pää saattanut kääntyä puhdas hämmennys kasvoillaan - ai mitkä ylioppilaskirjoitukset?

Sitä minäkin aion nyt tämän seuraavan viikon ajan vielä pohtia, sillä lukulomaa on tosiaan jäljellä enää viikko - ja sitten ei enää muuta kuin lautakunnan paperi nenän edessä, kuusi tuntia per aine ja ylioppilaslakin vastaanottaminen. Sen pituinen se, tämä lukio nimittäin.

Minun lyseotaipaleeni lähestyessä loppuaan haluan kiittää kaikkia Lyytin lukijoita, oli ilo ja kunnia toimia rakkaan Lyseon oman blogin päätoimittajana yhdessä Marin kanssa. Nyt on aika etsiä kartasta teitä kohti uusia seikkailuja - tai raivata ne itse.

Lyseon opettajat olivat tuttuun tapaan katsomassa penkkariautoja taidemuseon kohdalla!

Potkukonva 2017

Kakkosten ja tarkoin valikoitujen ykkösten toimin järjestämää Potkukonvaa juhlittiin 15.2.2017. Ohjelma alkoi kakkukahveilla koulumme ruokalassa. Kahvittelun jälkeen ohjelma jatkui yläsalissa odottavissa tunnelmissa. Ohjelmanumero alkoi kakkosten järjestämällä sketsillä, jonka teemana oli tunnetun tv-sarjan pohjalta kehitelty Huippuabi haussa. Sketsin välissä Matti-opomme piti perinteisen Kahoot-visailun koulumme opettajista. Mietintätauon jälkeen koulumme huippuabi julkistettiin ja sen jälkeen kakkoset kertoivat oppilaiden tervehdyksiä abeille. Potkuikonva päättyi kakkosten ja opettajien abeille omistettuihin yhteislauluihin.

kuvat: Janica Kärkkäinen

Prinsessapäivä prinssien ympäröimänä - vanhojentanssit 2017

Viime perjantai oli se päivä, josta monet ovat unelmoineet jo pitkään, ja jota toiset ovat pelänneet jo pitkään. Se päivä, jolloin tytöt heräsivät suurimmaksi osaksi jo 5 aikaan laittautumaan. Monet meistä jännittivät sitä sujuvatko askeleet yhtä hyvin, kuin harjoituksissa, mutta ainakin minun silmieni mukaan kenellekään ei sattunut sen suurempia virheitä.
          Vaikka tätä päivää oli jännitetty huikeasti etukäteen, oli se silti suurimmalle osalle tanssijoista täynnä iloa ja puhdasta onnellisuutta. Kiireinen tanssipäivä alkoi yhdeksän aikaan vanhojen aamunavauksella ja parien esittelyllä. Sitten kakkosluokkalaiset siirtyivät urheilutalolle tanssimaan yläasteelle ensimmäisen virallisen tanssin. Yhden aikaan oli vuorossa ensimmäinen yleisötanssi, jossa esitettiin myös tämän vuoden vanhojen oma tanssi, jota säesti musiikki niin Pete Parkkoselta kuin Antti Tuiskultakin. Kuudelta alkoi Areenan isot tanssit, johon osallistuivat muutkin Joensuun lukiot ja ennen sitä osa pareista kävi esittelemässä taitojaan muun muassa Isossa Myyssä.
          Uuvuttava ilta huipentui Tiedepuiston Louhi ravintolassa, jossa tanssijat nauttivat juhlallisen kolmen ruokalajin illallisen Lyseon House bändin ja muutaman puheen säestyksellä. Viikonloppuna vanhat kävivät jatkoilla Tahkolla. Nyt voimme haikeudella muistella miten nopeasti prinsessapäivä vilahtikaan ohi ja toivoa, että ykkösluokkalaiset saavat yhtä ikimuistoisen juhlapäivän ensi vuonna. Nyt lyseon kakkosluokkalaiset ottavat ylpeänä paikkansa koulun vanhimpina ja varmistavat, että lyseolaiset perinteet jatkuvat muun muassa kasteen muodossa ensi lukuvuonnakin. Lopuksi vielä muutama kuva lyseon omasta instagramista edustavista lyseolaisista.

Harry Potter and the school of magic

Palataan vielä hetkeksi tuohon joululomaa edeltäneeseen fiilikseen, kun kouluun sai astella velhon kaapu päällä ja taikasauva kädessä. 20. päivä joulukuuta Lyseo muuntautui suorastaan maagiseksi kouluksi, kun Lyseon yön teemana oli Harry Potter and the school of magic. Pukua oli jos jonkin moista, oli ihana Luna leijonahattuineen, McGarmiva, itse Harry Potter ja tietenkin Kalkaros. Itse kävelin koululle Taru sormusten herrasta -sarjasta ja Hobittista tuttuna haltijana.

Ilta oli kerrassaan ihana. Ensin käytiin katsomassa leffaa ja syömässä poppareita. Koululle siirryttiin kylmän kosteassa säässä ja lopulta nautittiin hyvästä ruuasta seka mukavasta ja todella hauskasta ohjelmasta. Kiitos ihanat kanssalyseolaiset taas kerran mahtavasta illasta!

Lyytin joulu 2016: Luukku 24

Tänään odotus palkitaan, kun viimein avataan viimeinen luukku. Nyt pääsee nauttimaan perheen seurasta, joulun herkuista ja mahdollisesti lahjoista!

Lyytin toimitus toivottaa kaikille rauhallista joulua ja leppoisaa uuttavuotta ♥!