Päälimmäisenä taaksepäin muistellessa tulee mieleen paras hostsiskoni Vera the sveitsiläinen. Seuraavana valkoinen leipä, yäk. Vesisateen kastelemat Primarkin kengät. Hostäidin raskauden kuluttama naama. McDonald's. Aamulenkit tihkusateessa. Monet puistot. Sunday rousti. Bristolin kirpputorit ja englantilainen aamiainen. Starbuck's ja epätoivoinen itsenäinen ranskan opiskelu.
Eniten kaipaan pieniä hassuja taloja, vapauden tunnetta ja Starbucksissa caramelli macchiaton kanssa istuskelemista. Eniten en-kaipaa kylmää tuulta, hostperhettä ja brittiteinejä.
Näin jälkeenpäin ajattelen, että Englannissa viettämäni vaihto-oppilasvuosi antoi paljon. Opin paljon uutta, itsenäistyin, tiskasin paljon, opin kohtaamaan vaikeita tilanteita ja selvittelemään monia asioita. Myös englannin kieli parantui, vaikken itse suurta muutosta huomaakaan. Sain paljon lisää itseluottamusta ja pari senttiä lisää "egoa" vajaan 160 senttimetrin pituuteeni. Myös kotimaa sai enemmän arvostusta.
...nyt tosin haluaisin jo takaisin kantakuppilaani Bristoliin sunnuntaimaiselle aamiaiselle "Veggie breakfast with a cup of tea, please."
Emmi kiittää ja kuittaa tältä erää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!