Aluksi laitettiin jalat vetreiksi perinteeksi muodostuneen alkujumpan parissa, minkä jälkeen siirryttin aikaisemmin valituille liikuntarasteille. Omat jalkani veivät kohti Treetop seikkailupuistoa *click*
Sadetta jatkui tovin, mutta ilmassa väreili yhä naurua ja jännityksen sekaista odotusta!
Ohjeistuksen ja harjoituspisteen jälkeen siirryttiin aidoille pisteille. Jos en väärin muista, niin pisteitä oli 5. Mitä isompi luku sitä vaikeampi rata.
Mietiskeltiin, miltä rastilta lähdettäisiin seikkailuun ja koska aloitusrastilla oli jonoa päätös oli selvä; ''go big or go home.''
Vitos rastilta tosiaan lähdettiin, ja Dima sai kunnian mennä ensimmäisenä.
Paavo vielä tuumasi, muistiko sammuttaa kahvinkeittimen kotoa lähdettyään. Ei tosissaan, kunhan juksasin. Maailman syntyjä syviä kuitenkin varmaan, sen verran mietteliäs katse. Tai sitten se on pelkoa, en tiedä.
Selvisi, että valitsemamme rasti oli paritehtävä, siispä Paavo kiipesi Diman kaveriksi.
Liikuntapäivä laittoi hymyn myös tämän kiipeilijän huulille.
tässä taidettiin olla 8 metrin(?) korkeudessa. Kiitos sinulle, turvavaljaiden keksijä♥
Köyttä pitkin kulkevan täytyi luottaa siihen, että oma pari turvasi matkan kiristämällä toista köyttä puuta vasten siten, että se oli tarpeeksi jämäkkä tuen ottamista varten.
Radan seuraava osa: molemmat ottivat tukea samasta köydestä, Jos jompikumpi veti liikaa, toinen horjahti. Käytännössä siis laskit elämäsi toisen käsiin, Tässä vaiheessa toivot sen olevan paras kaverisi. Vitsivitsi.
Ennen kuin päästiin kuvan tasolle seisomaan käveltiin vaijeria pitkin ja kannettiin samanaikaisesti puutukkia. Vapaita käsiä ei ollut, mikä johtaa kuvattomuuteen ☹
Puutukin kannon jälkeen matkattiin noin 2m(?) puutynnyrissä, jonka pari sai liikkumaan kohdistamalla valtaisat lihanvoimansa viattomaan köyteen.
Sitten ei olekaan muuta muistikuvaa viitosradasta, valitan.
.
Sitten testailtiin muutkin radat ja ihailtiin lumoavia vaijereita.
Sää oli suurimmaksi osaksi muy bueno!
Vaikka jäinkin ilman herkullista maissia ja makkaraa, treetop-aktiviteetti sai niin hyvälle mielelle, että ei edes haitannut vaikka oli nälkä! I swear, there were rainbows all over me.
Kiitos ja kumarrus
