Touko Aalto, pesunkestävä lyseolainen

Koulumme 150-vuotisjuhla kokosi noin 1400 ihmistä Areenalle. Oli puheita ja kaikenlaisia esityksiä. Yksi puhe, nimittäin juhlapuhe jäi erityisesti mieleeni. Kansanedustaja Touko Aalto piti sellaisen puheen, että mielenkiintoni hänen lukioaikoihinsa heräsi väistämättä. Blogin päätoimittajan roolissa päätin ottaa ohjat omiin käsiini. Siispä illalla pakkasin kamerareppuni ja käänsin Volvoni nokan kohti Kimmeliä, juhlailtamia sekä itse Touko Aaltoa!

Touko, Savonlinnasta Joensuuhun rantautunut ja nykyään Jyväskylässä vaikuttava lyseolainen, aloitti lukion silloin kun Pete aloitti reksinä, eli vuonna 2000. Abiturientti vuodelta 2003. Ikuisesti lyseolainen, näin kehtaisin keskustelumme perusteella väittää.

Toukolle Joensuun lyseon lukio oli itsestäänselvyys: Kaikista lukiokuvailuista juuri Lyseo tuntui siltä oikealta paikalta hänelle. Koulukiusattuna hän tahtoi pois vanhoista kuvioista, ja hän uskoi Lyseoon siivilöityvän juuri sellaisen porukan, jonka kanssa hän näkee tulevaisuutensa. Omien sanojensa mukaan Touko aloitti uuden elämän Lyseossa. Paikassa, johon hän aidosti tuntui kuuluvansa.

Lukioaikanaan Touko oli kiinnostunut erityisesti äidinkielestä. Oikeastaan hän kiinnostui siitä nimenomaan lukioaikana, juuri sellaisesta äidinkielestä, mitä Lyseossa opetettiin. Ei häntä kiinnostanut sijamuodot ja kielioppi, vaan itse kirjoittaminen. Touko suuntautui yhteiskunnalliseen kirjoittamiseen, jonka kautta kirjoittamisesta tuli hänelle intohimo. Omien ajatusten ja tunteiden vapauttaminen kynän ja paperin avulla oli jotain, mitä peruskouluajan äidinkielen opiskeluun ei kuulunut, ainakaan samassa mittakaavassa. Ja kyllä, sen kieliopin oppi sitten kirjoittamalla, ei pänttäämällä. Sijamuotojen nimityksillä ei nyt ole niin väliä, kunhan niitä osataan käyttää oikein.

Toukon oppiainevalintoja olivat myös historia ja yhteiskuntaoppi, joista hän valikoikin kaikki mahdolliset kurssit lukujärjestyksiinsä. Kaveriporukalla he järjestivät omia liikuntakurssejaan perustamalla pienimuotoisen kamppailulajikerhon. Lyseon liikuntamahdollisuudet olivat siis jääkiekkoilijalle oikein optimaaliset, ja valinnanvapauden mahtavuus korostuikin todella paljon lukioajoista puhuttaessa.

Seuraavat asiat Toukolle jäivät erityisesti mieleen lukioajasta: Manu, pingispöytä, Jarmo ja Hannele, yhteiskunnallinen herääminen, nuoruuden hölmöilyt sekä oman itsensä, oman persoonallisuuden ja omalle elämälle merkityksen löytäminen. Se, että Lyseossa tuetaan juuri opiskelijan omia kiinnostuksen kohteita ja siellä näkyy vilpitön sekä läsnäoleva vuorovaikutus. Itsensä toteuttamisen mahdollisuus on ihan erityistä.

Kun kysyin Toukolta, mitä lyseolaisuus hänelle merkitsee, ensimmäinen vastaus oli "paljon". Yhteisöllistä kasvualustaa ja kanssakulkemista. Sitä, että yksilölliset valinnat saavat koko yhteisön tuen. Tänään oli se päivä, kun Touko pääsi liikuttuneena kiittämään opettajiaan siitä kaikesta, mitä lukio hänelle antoi. Touko on äärimmäisen ylpeä lyseolaisuudestaan, enkä yhtään ihmettele tai kyseenalaista miksi.

"Lyseolaiset: Olkaa rohkeasti sitä mitä olette, toisia kunnioittaen ja toistenne tukena. Kukaan ei pärjää yksin. Yksilö ja yhteisö kulkevat käsi kädessä, ihan aina. Kun kaikki yksilöt voivat hyvin, voi yhteisökin hyvin. Pitäkää näistä asioista huolta: Siitä, että jokainen tuntee kuuluvansa joukkoon, että kukaan ei jää varjoon ja että pidetään kaikki huolta toisistamme. Jokaisella on heikkoja hetkiä, ja silloin lyseolaiset ovat yhtä."

Mielettömän suuret kiitokset sinulle, Touko mukavasta juttutuokiosta sekä siitä, että olit paikalla hienossa juhlassamme! Sille abiturientille, joka lainasi sinulle tänä aamuna deodoranttia, on nyt myös välitetty kiitokset!