Lyseon päivän iltamat 2016

Me lyseolaiset juhlittiin taas tänäkin vuonna omia linnan juhliamme ja 151-vuotiasta kouluamme Lyseon päivän iltamien merkeissä. Oli paljon naurua, tanssia, hyvää syömistä ja hienoja esityksiä. Parketti kopisi, kun lyseolaiset tanssivat niin valssia kuin kikapoakin. Tangoa vedettiin Satumaan tahtiin ja Levoton tuhkimo sai juhlakansan laulamaan. 

Nämä jo perinteeksi muodotuneet Lyseon päivän iltamat toivat erittäin toivotun ja odotetun piristyksen marraskuun pimeyteen. Tuona päivänä saatiin juhlia oikein luvan kanssa, tanssia ja nauraa ja irrottautua hetkeksi kouluarjesta.

Näin abina sanon, kiitos valtavasti viimeisistä Lyseon iltamista! Te teitte niistä kauniit ja ikimuistoiset!

Kuvat ottanut Liisa ja tekstit kirjoittanut Mari

Hitaasti slow-päivänä

Pari viikkoa sitten Lyseolla näkyi taas kummasti pukeutunutta kanssa. Tarkemmin kun rupesi katsomaan huomasi, että näillähän on on yöpuvut päällä ja pehmolelut kainalossa. Meillä oli jokavuotinen slow-päivä! Luvan kanssa saatiin olla hieman hitaita ja jättää kiristävät farkut kaappiin ja lähteä liikkeelle vaikka niissä vaatteissa, missä oli sattunut sen yön nukkumaan. (Jopa pitkän matikan kertaustunti saattoi olla himpun rauhallisempi kuin yleensä.)

Tuolloin totta kai järjestettiin myös paras yöpuku ja pehmolelukisa, jonka sattuikin voittamaan meidän Lyytin toimituksen parivaljakko Liisa ja Jenna, joka oli yön aikana muuntautunut Masi pallopääksi. Onnea onnea kaikille voittajille!

Tuona perjantaina otettiin siis käskystä rennosti, mutta muistetaan aina välillä hengähtää ilman erillistä kehotustakin, sillä kaikki ahkerat lyseolaiset tietävät, että arki kaikkine läksyineen ja kokeineen voi olla aika uuvutttavaa. Jaksamista koeviikkoon!

Kuvat ottanut Liisa ja tekstit kirjoittanut Mari

Kaikki tiet vievät -

...Roomaan. Taitaahan se totta ollakin.

Noin kuukausi sitten vuoden 2016 EKU-kurssilaiset hengittivät keuhkoihinsa suurkaupungin ilmaa ja metrotunnelien kuumuutta, mutta voisin aloittaa tarinan edellisen päivän aamusta: herätys klo 3:30, Joensuun lentoasema klo 4:45, Helsinki-Vantaan lentoasema klo 7, Rooman Fiumicino klo 11. Tämän tapahtumaketjun päätteeksi lähes nukahdin linja-autoon matkalle hotellillemme Rooman keskustan kautta (minulla on jotakin henkilökohtaista autoissa nukkumista vastaan).

Mutta nukkua ei ehtinyt. Heti ensimmäisenä iltapäivänä kävelimme lähimmälle metroasemalle ja viiletimme lukuisten pysäkkien kautta keskustaan katsomaan ensimmäisiä nähtävyyksiä (ja juomaan 60 sentin parasta espressoa), muunmuassa Espanjalaisia portaita eli Spagnaa, Fontana di Treviä - jonka kiviset laskokset alaspäin matkalla oleva aurinko kultasi - ja Pantheonin temppeliä. Heti ensimmäisen päivän iltana kadutti, etten ottanut kaikista junteimpia lenkkareitani mukaan ja lisäksi paksuimpia farkkujani; jalkapohjat olivat hellänä ja ilmakin oli hieman viileä.

Seuraavana päivänä jalat kantoivat Vatikaaniin noin kahden ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen (myöhemmin kuulimme erään oppaan kertoneen, että hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt Vatikaanissa yhtä suurta tungosta - vierailupäivämme kanssa samaan aikaan sattui niin Marian ilmestyspäivä, Paavin esiintyminen ja puhe Pietarin kirkossa sekä tietysti Vatikaanin riemuvuosi). Sikstuksen kappeliin oli tarkoitus päästä, mutta auta armias sitä väenpaljoutta! Katot olivat kyllä kullatut ja täynnä kauniita maalauksia, käytävät pursusivat kimaltavia aarteita, enkä olisi osannut kuvitella sitä loistoa edes unissani. Itse kappeli oli yksinkertaisempi, ja ainkain minä olin odottanut, että Michelangelon legendaarinen Aatamin luominen olisi ollut huomattavasti isompi, mutta Nokian kännyköissäkin tavatun teoksen koko oli yllättävän pieni. 

Seuraavien päivien aikana näimme Rooman kuuluisimmat maamerkit, esimerkiksi kaikkien tunteman Colosseumin ja Palatinon kukkulat. Jäätelöäkin ehdimme syödä, ja voin kertoa, että se on täysin maineensa veroista - ja kaiken hyvän lisäksi vieläpä suhteellisen halpaakin. Joka kadunkulmassa näkyi myös kastanjoiden paahtajia, jotka ainakin allekirjoittaneen huonekunnalle tuottivat iloista mieltä ja huvitusta moneksi päiväksi.

Reissun jälkeen ei juuri tehnyt pitsaa mieli - se ehkä kertonee tarpeeksi ruokailutottumuksistamme Italian maaperällä.

Roomassa ajan kerrostuneisuus näkyi monissa paikoissa: ehkä ikuiseksikin kutsuttu kaupunki tulee olemaan paikallaan vielä seuraavatkin 2000 vuotta. Tai kuka tietää, ehkä se tosiaan on ikuinen.

matkakertomuksen kirjoitti Sanna ja kuvat otti  Mari