etusivu toimitus yhteys

8. marraskuuta 2016

Kaikki tiet vievät -


















...Roomaan. Taitaahan se totta ollakin.

Noin kuukausi sitten vuoden 2016 EKU-kurssilaiset hengittivät keuhkoihinsa suurkaupungin ilmaa ja metrotunnelien kuumuutta, mutta voisin aloittaa tarinan edellisen päivän aamusta: herätys klo 3:30, Joensuun lentoasema klo 4:45, Helsinki-Vantaan lentoasema klo 7, Rooman Fiumicino klo 11. Tämän tapahtumaketjun päätteeksi lähes nukahdin linja-autoon matkalle hotellillemme Rooman keskustan kautta (minulla on jotakin henkilökohtaista autoissa nukkumista vastaan).

Mutta nukkua ei ehtinyt. Heti ensimmäisenä iltapäivänä kävelimme lähimmälle metroasemalle ja viiletimme lukuisten pysäkkien kautta keskustaan katsomaan ensimmäisiä nähtävyyksiä (ja juomaan 60 sentin parasta espressoa), muunmuassa Espanjalaisia portaita eli Spagnaa, Fontana di Treviä - jonka kiviset laskokset alaspäin matkalla oleva aurinko kultasi - ja Pantheonin temppeliä. Heti ensimmäisen päivän iltana kadutti, etten ottanut kaikista junteimpia lenkkareitani mukaan ja lisäksi paksuimpia farkkujani; jalkapohjat olivat hellänä ja ilmakin oli hieman viileä.

Seuraavana päivänä jalat kantoivat Vatikaaniin noin kahden ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen (myöhemmin kuulimme erään oppaan kertoneen, että hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt Vatikaanissa yhtä suurta tungosta - vierailupäivämme kanssa samaan aikaan sattui niin Marian ilmestyspäivä, Paavin esiintyminen ja puhe Pietarin kirkossa sekä tietysti Vatikaanin riemuvuosi). Sikstuksen kappeliin oli tarkoitus päästä, mutta auta armias sitä väenpaljoutta! Katot olivat kyllä kullatut ja täynnä kauniita maalauksia, käytävät pursusivat kimaltavia aarteita, enkä olisi osannut kuvitella sitä loistoa edes unissani. Itse kappeli oli yksinkertaisempi, ja ainkain minä olin odottanut, että Michelangelon legendaarinen Aatamin luominen olisi ollut huomattavasti isompi, mutta Nokian kännyköissäkin tavatun teoksen koko oli yllättävän pieni. 

Seuraavien päivien aikana näimme Rooman kuuluisimmat maamerkit, esimerkiksi kaikkien tunteman Colosseumin ja Palatinon kukkulat. Jäätelöäkin ehdimme syödä, ja voin kertoa, että se on täysin maineensa veroista - ja kaiken hyvän lisäksi vieläpä suhteellisen halpaakin. Joka kadunkulmassa näkyi myös kastanjoiden paahtajia, jotka ainakin allekirjoittaneen huonekunnalle tuottivat iloista mieltä ja huvitusta moneksi päiväksi.

Reissun jälkeen ei juuri tehnyt pitsaa mieli - se ehkä kertonee tarpeeksi ruokailutottumuksistamme Italian maaperällä.

Roomassa ajan kerrostuneisuus näkyi monissa paikoissa: ehkä ikuiseksikin kutsuttu kaupunki tulee olemaan paikallaan vielä seuraavatkin 2000 vuotta. Tai kuka tietää, ehkä se tosiaan on ikuinen.

matkakertomuksen kirjoitti Sanna ja kuvat otti  Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!