Lyseon blogi

Vuoden 2012 alussa sai ensi-iltansa Joensuun Lyseon lukion teatteriesitys Suvi Kinoksen seitsemän enoa. Näytelmä perustuu samannimiseen Jukka Parkkisen kirjoittamaan romaaniin. Lyyti haastatteli näytelmän käsikirjoittajaa Malla Jylhää, lavastuksesta vastaavaa opettajaa Anne Mäntystä ja näytelmässä esiintyvää Noora Väisästä.


Malla:

Mistä projekti sai alkunsa?

Syksyllä kun kuulin, että lyseoteatteri tulee minulle, alkoi takaraivossani sykkiä idea. Meillä oli joskus Marjan kanssa vähän puhetta, kuinka Marjalla oli unelma tehdä näytelmä Suvi Kinosta. Pidin myös itse kovasti tästä kirjasta aikoinaan, ja siitä se sitten pikku hiljaa napsahteli paikoilleen.

Kuinka paljon muokkasit alkuperäistä tekstiä?

Kirjassa on jo itsessään hyvää replikointia, mutta sitä jouduttiin lyhentämään valtavasti. Käsikirjoituksenkin kirjoittamisen jälkeen olen joutunut lyhentämään sitä vielä kaksi kertaa. Ja silti se jäi vielä vähän pitkäksi. Romaani antoi puitteet käsikirjoitukseen, yritin saada valittua eläviä kohtauksia, ja kuitenkin niin, että juoni tulisi näkyviin. Mutta oleellisintahan ei ole juoni, vaan replikointi.

Kuinka paljon stressiä teatteri on aiheuttanut?

Hyvin, hyvin paljon. Stressiä on aiheuttanut lähinnä se, että teatteria tehdään koulussa. Täällä on tietysti muutakin toimintaa kuin kouluteatteri, joten esimerkiksi tiloihin pääseminen ja harjoitusten järjestäminen on ollut hankalaa. Myös oman ajan uhraaminen ja se, että tämä ei ole ollut lukujärjestykseen merkitty kurssi, joten oppitunteja on joutunut varastamaan toisilta opettajilta, on ottanut joskus koville. Näyttelijät ovat kuitenkin olleet luotettavia, vaikka välillä he ovatkin lipsuneet harjoituksiin tulemisessa. Anne Mäntynen on kuitenkin vähentänyt stressiäni, sillä hän on ammattilainen. Huolta on joka tapauksessa ollut paljon.

Millaista teko on ollut?

Oppilaiden kanssa on ollut helppoa. Ainoastaan yläsalin käytön kanssa on ollut hieman ongelmaa. Olisi hyvä, jos olisi mahdollista järjestää niin, että yläsaliin pääsisi aina. Myös se, että välineistö olisi kunnossa, eivätkä ne häviäisi aina välillä, olisi mukavaa. Muuten teko on ollut ihan työtä kuin työtä.

Kuvaile näytelmää muutamalla sanalla.

Näytelmä on tarkoitettu älykkäille ihmisille, tapahtumat täytyy hoksata replikoinnin kautta. Lämminhenkinen.



Anne:

Kerro näyttämön ilmeestä ja sen keksimisprosessista.

Näytelmä tapahtuu Villa Landessa. Näin heti mielikuvan paikasta silmissäni: vanha kaksikerroksinen talo, kristallikruunu, vanha kaappi ja portaat joiden alla on pieni huone (kuten Harry Potterissa), kuin piilopaikka. Osa ilmeestä tuli myös käsikirjoituksesta ja ohjaajalta, sillä tietyt elementit täytyi sisällyttää näyttämölle, muun muassa enot pöydän ääressä. Tunnelman piti välittyä myös katsojille.

Kuinka aikaa vievä prosessi on ollut?

Tunteja ei voi laskea, sillä luomistyötä tapahtuu koko ajan. Olen herännyt jopa yöllä miettimään tiettyä kohtaa ja sen toteutusta. Samoin täytyy koko ajan olla etsivällä mielellä, esimerkiksi kirpputoreilla kierrellessäni on koko ajan ’haku päällä’: löytöjä voi olla missä vain.

Kuinka stressi on vaikuttanut työhön?

Loppua kohden stressi kasvaa huimasti kiireen painaessa päälle. Minua se kuitenkin auttaa luomaan, paineen alla saa paljon ideoita. Se on kuitenkin raskasta, sillä normaalien oppituntien lomassa on täytynyt hoitaa äänieditointia ja lavasteiden tekoa. Teatteri vie paljon aikaa, mutta tunneilla pitää olla läsnä. Onneksi stressi lievittyy käydessämme Mallan kanssa lenkkeilyttämässä koiraani Mailya. Saamme molemmat purettua paineita ja autamme toisiamme luomistyössä.

Kuvaile näytelmää muutamalla sanalla.

Näytelmä on henkevä, älykäs ja huumoripitoinen.



Noora:

Ketä esität ja millainen tämä henkilö on?

Näyttelen Aulikki Almia. Hän on kirjallisuusintoilija ja feministi.

Onko prosessi ollut haastava?

Ei, vaan oikeastaan paljon helpompi kuin viime vuoden produktio, Barmonian rotat, jossa olin mukana. Olen selvinnyt yllättävän vähällä. Asiaan tietysti vaikuttaa, että meillä on kaksoisroolitus ja minulla on sivurooli. Molempien näyttelijöiden ei aina tarvitse olla harjoituksissa mukana, kunhan varmistaa, että osaa asiansa.

Millaista teko on ollut?

Mukavaa, ainoa ongelma on, ettei meillä ole omaa kurssipaikkaa kurssisuunnitelmassa, joten harjoitukset on täytynyt pitää ylimääräisellä ajalla tai tunneilla.


Kiitos haastattelusta!


Haastattelija Idaliina K.