Syksy on
tunnetusti (tai ainakin uskaltaisin väittää, että usealle meistä) uuden
alkamista, vanhan uudistumista ja uusien ideoiden syntymistä. Ehkä syksyn
tunnelmallisuus juontuukin juuri sen ainutlaatuisuudesta...
Myrskyn lumo
Myrskyn
tyttö
Metsäsilmä
takkutukka
Sataa
Hän katselee
Pilviä
kuuntelee
Tietää vain
Et myrsky
nousee
Ei kerro
pilvet milloin
Mutt’ hän
tuntee, silloin
On aika
uuden kuun
Myös aurinko
ja tähdet
On uudet
aikanaan
Ei vanhat
kuolleet ole
On sielut
uudet vaan
Niin käy
tuuli tanssimaan
Vaihtuu jo
harmaus
Taivas
sinistä samettia tummaa
Tähdet
kirkkaat
Kuin silmät
tytön
Ja taikuus
yön
Luo toivon
uuden
Kuin tuuli
heläjää
Se laulaa
vanhaa laulua
”niin autuas
tunne tää”
Ja uudestaan
Tyttö tahtoo
elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!