Kello kuudeksi koululle, kuudeksi tunniksi linja-autoon ja lopulta Kuusamon Prisman kautta kauppakassit kainalossa Ruka-tunturin juurelle.
Noin kuukausi sitten odotimme malttamattomina 14.4. alkanutta laskettelureissua Rukalle. Lumet olivat jo täältä sulaneet lähes kokonaan, mutta mitä pohjoisemmaksi kiipesimme suomineitoa pitkin, sitä syvemmälle talveen pääsimme. Rukalla kevät näkyi pitkänä auringonlaskuna ja aikaisena auringonnousuna, joka herätti olohuoneen sohvalla nukkuneet aikaisin, jos kaihtimia ei muistanut laittaa kiinni.
Jo ensimmäisestä illasta lähtien meno oli mahtavaa. Seuraavana aamuna herätys oli aikainen ja tie vei vuokraamon kautta tunturin huipulle. Ensi kerran laudan jalkoihini saatuani olo oli hieman avuton, mutta muutaman ensimmäisen laskun jälkeen lihakset muistivat, kuinka pysyä pystyssä. Keli oli sanalla sanoen loistava, ja illalla naamoistamme huomasimme aurinkovoiteen jääneen purkkiin. Samoin myös huomasin kolotuksesta ne ruumiinosat, jotka olivat toimineen pääsääntöisesti laskeutumisalustoina epäonnisten horjahdusten jälkeen. En kuitenkaan yhtään liioittele sanoessani, että jo ensimmäisen päivän aikana laskeminen sujui huomattavasti paremmin kuin koskaan aiemmin. Laskijat olivat tyytyväisiä!
Toinen laskupäivä oli edeltäjäänsä vieläkin parempi, vaikka allekirjoittanut kärsikin aamupäivän huomattavasta itsevarmuuden puutteesta kaaduttuaan muutaman kerran niin, että meinasi hermo mennä koko hommaan. Muistan kuitenkin aina etenkin ne viimeiset mäet, joiden aikana laskin paremmin kuin koskaan aiemmin laudalla olen laskenut. Joka paikkaa kolotti vielä edellispäivääkin enemmän, mutta hymy ylettyi korviin asti.
Kiitos mahtavasta reissusta kaikille mukana olleille!
Kuvat ottanut Mari ja tekstin kirjoittanut Sanna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!