Takaisinheitto liikuntailtapäivään (ja päiviin kun aurinkoakin näki)

Kun lämpimistä alkusyksyn päivistä olemme jo joutuneet luopumaan ja toivottamaan pimeät illat ja viilenevät aamut enemmän tai vähemmän tervetulleiksi, on korkea aika palata muistelemaan iloista auringonpaistetta. Me abiparat vielä aherramme ylioppilaskirjoitusten parissa yrittäen arvata, mitä kuhunkin kysymykseen arvoisa YTL toivookaan tällä kertaa vastaukseksi. On se aikamoista tuuripeliä välillä.

Jos pimeys pimeys, koulu tai mikä tahansa muukaan asia saa mielen mustaksi, niin silloin muistakaamme, että pian koittaa syysloma, se odotettu välietappi ennen joululomaa.

Abeille toivotan onnea, menestystä ja kaikkea mahdollista hyvää jäljellä oleviin kirjoituksiin ja kaikille muille muuten vaan hyvää mieltä ja tuskattomia koulupäiviä.

kuvat otti Mari ja tekstin kirjoitti Sanna

Kaste 2016

Tasan viikko sitten päättyi ykkösten (ja monien kakkosten sekä abienkin) jännityksensekainen odotus, kun ykkösistä tuli viimeinkin virallisesti lyseolaisia. Onneksi säät päättivät suosia uusia lyseolaisia sen verran, ettei kaatosade päässyt yllättämään, vaikka lämpötila ei kovin korkealla ollutkaan. Abiturientit näyttivät taas kerran olevansa kaikkien yläpuolella ykkösille suunnatussa puheessaan ja muistuttivat myös meitä kakkosluokkalaisia siitä, ketkä tätä koulua pyörittävät.
          Tänä vuonna ykköset johdateltiin Kaste-kuiluun armeija tyylisesti tutun rummutuksen ja kylmän vesisuihkun saattelemana. Perinteikäs ja odotettu traditio sai opettajien lisäksi muutaman viime vuotisen abiturientin paikalle tarkkailemaan perinteiden jatkuvuutta. Toivotan kaikki uudet ykköset virallisesti tervetulleiksi lyseon lukioon myös lyseon blogiporukan puolesta. Seuraavaksi vielä pari kuvaa muistoksi tärkeästä päivästä.

Hyvää syksyn jatko blogiporukan puolesta.

Ylioppilasjuhlat keväällä 2016

Lauantai oli varmasti kaikille kaikessa kauneudessaan ikimuistoinen, kun taas uudet lukionsa päättävät opiskelijat lakitettiin ylioppilaiksi, laulettiin Gaudeamus igiturit, pidettiin puheet ja tirautettiin ehkä muutama kyynelkin. Viileästä päivästä huolimatta urheilutalolla oli kerrassaan lämmin tunnelma, kuten reksi-Pete on monesti asian ilmaissut. Oli paljon kauniita mekkoja, hienoja pukuja, koskettavia esityksiä ja kerrassaan upeaa soittoa.

Minä olin laulamassa kuoron kanssa, ja taas se oli aivan yhtä hieno kokemus kuin edelliselläkin kerralla. Eikä siinä oikein voinut olla miettimättä, kuinka me ollaan tuossa samassa tilanteessa vain vuoden kuluttua. Ottamassa lakkia vastaan kasvoillamme hymy, joka yltää korvasta korvaan, kuten monen kasvoilla lauantaina oli.

Päivä oli teidän, ylioppilaat, ja teidän ei kannattanut olla muuta kuin ylpeitä itsestänne. Viettäkää kerrassaan mahtava kesä, ja ehkä hieman kliseisestikin täytynee toivottaa, onnea tulevalle elämälle!

Kuvat otti Liisa Turunen ja tekstit kirjoitti Mari Hirvonen

Juhlatunnelmia kansallismaisemassa

Kuusi bussia, joiden nokat käännettiin kohti Kolia, lastattiin tänä aamuna lyseolaisilla. Kuluneen lukuvuoden päätteeksi ykkös- ja kakkosluokkalaisten sekä opettajien yhteinen kevätjuhlaretki tehtiin tänä vuonna Kolin kauniisiin kansallismaisemiin. Juhlassa kuultiin kauniita musiikkiesityksiä lyseon house bandiltä sekä lukuvuoden yhteensummaavia puheita reksi-Peteltä sekä opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajalta Joona Turuselta. Stipendit jaettiin ja yhteislaulut, kuten Juha Vainion mahtava kesäbiisi "Käyn ahon laitaa", laulettiin. Piknik-henkistä oleskelua vietettiin yhdessä ystävien kanssa upeissa maisemissa ja kameroiden laukaisijat napsuivat, kun kaunis näkymä haluttiin tallentaa. Sää suosi retkeläisiä auringon paisteella, kun vasta aivan viimeisillä hetkillä takaisin busseihin lastautuessa vesipisaroita alkoi pudota taivaalta. Koululla kokoonnuttiin vielä luokittain toivottamaan kaikille hyvät kesät ja iloisia lyseolaisia valui ulos rakennuksesta vuosikertomukset sekä jaksotodistukset kourassaan kesälaitumille. Ansaittu loma ja vapaus koittivat!

Juhlahumu jatkuu yhä huomenna, kun tänä keväänä kirjoittaneita lyseolaisia juhlitaan all day long!

Rukatunturin huipulla

Kello kuudeksi koululle, kuudeksi tunniksi linja-autoon ja lopulta Kuusamon Prisman kautta kauppakassit kainalossa Ruka-tunturin juurelle.

Noin kuukausi sitten odotimme malttamattomina 14.4. alkanutta laskettelureissua Rukalle. Lumet olivat jo täältä sulaneet lähes kokonaan, mutta mitä pohjoisemmaksi kiipesimme suomineitoa pitkin, sitä syvemmälle talveen pääsimme. Rukalla kevät näkyi pitkänä auringonlaskuna ja aikaisena auringonnousuna, joka herätti olohuoneen sohvalla nukkuneet aikaisin, jos kaihtimia ei muistanut laittaa kiinni.

Jo ensimmäisestä illasta lähtien meno oli mahtavaa. Seuraavana aamuna herätys oli aikainen ja tie vei vuokraamon kautta tunturin huipulle. Ensi kerran laudan jalkoihini saatuani olo oli hieman avuton, mutta muutaman ensimmäisen laskun jälkeen lihakset muistivat, kuinka pysyä pystyssä. Keli oli sanalla sanoen loistava, ja illalla naamoistamme huomasimme aurinkovoiteen jääneen purkkiin. Samoin myös huomasin kolotuksesta ne ruumiinosat, jotka olivat toimineen pääsääntöisesti laskeutumisalustoina epäonnisten horjahdusten jälkeen. En kuitenkaan yhtään liioittele sanoessani, että jo ensimmäisen päivän aikana laskeminen sujui huomattavasti paremmin kuin koskaan aiemmin. Laskijat olivat tyytyväisiä!

Toinen laskupäivä oli edeltäjäänsä vieläkin parempi, vaikka allekirjoittanut kärsikin aamupäivän huomattavasta itsevarmuuden puutteesta kaaduttuaan muutaman kerran niin, että meinasi hermo mennä koko hommaan. Muistan kuitenkin aina etenkin ne viimeiset mäet, joiden aikana laskin paremmin kuin koskaan aiemmin laudalla olen laskenut. Joka paikkaa kolotti vielä edellispäivääkin enemmän, mutta hymy ylettyi korviin asti.

Kiitos mahtavasta reissusta kaikille mukana olleille!

Kuvat ottanut Mari ja tekstin kirjoittanut Sanna.

Vappu

Jokaisella on varmasti omat vappuperinteensä, eikä lyseo poikkea tästä.

Aamunavauksena koulullamme lakitettiin perinteikkäästi ala-aulan kahvikone. Juhlallisuutta loi lakitusta seurannut Gaudeamus igitur -laulu.

Pitkällä välkällä ohjelmistossa oli riehakkaampaa menoa, munkin syöntikilpailu ja upeita musiikkiesityksiä.

2016 Kakkosten risteily

Legendaarinen kakkosten risteily sai alkunsa aikaisin aamulla 20.4, kun väsyneet kakkoset haahuilivat busseihinsa istumaan ennen aamu kuutta. Jännittyneisyys nousi silti pintaan jo ennen Karviota ja kuuden tunnin matka taittui hetkessä.

Ennen varsinaista laivalle pääsyä jokainen kakkonen sai mahdollisuuden tutustua johonkin Helsingin korkeakouluun ja helsingin keskustaan.

Laivanamme toimi Silja Symphony, ja se häikäisi loistollaan itäsuomalaista tavan tallaajan. Laivalla saimme nauttia hyvästä ruoasta, ilma-akrobatiasta, live-musiikista ja jopa Grease-musikaalista. Illalla Lyseo valtasi karaokebaarin ja laulu raikui. Viimeistään kahdelta väsyneet opiskelijat (ja opettajat) kaatuivat laivapeteihinsä ja näkivät ruotsalaisia unia. 

Buffet-aamupalan jälkeen matka Tukholman keskustaa alkoi. Saavuttuamme busseilla Strömgatanille ja instamaizin race sai alkunsa (jokaisen oli kierrettävä 3 nähtävyyttä ennalta määrrätyistä kohteista tai käytävä museoissa). Seikkailun kuva tuotoksia löytää instagrammista #lyskasto

Tanssin täyteinen paluumatka oli jatkoa edellisen illan huumalle. Perjantaina päivä kului bussissa ja vaikka lähdettäessä väsytti, väsytti palatessakin (allekirjoittanut nukkui 15 tuntia seuraavana yönä).