Luin kaksi vuotta vanhaa kouluvihkoani tällä viikolla eräänä lumisena iltana. Tuo vihko oli peräisin erään loistavan silloisen lyseon äidinkielenopettajan, Malla Jylhän, luovan kirjoittamisen kurssilta, jolla minulla oli kunnia saada olla silloin ja muutaman kerran myöhemminkin. Olimme silloin kirjoittaneet lyhyen runonkaltaisen tekstin passiivissa. Omani kuului näin:
"Aiemmin juoksenneltiin yhdessä
ja kiipeiltiin puihin.
Nyt kännyköiden kanssa istutaan,
eikä edes vilkaista muihin.
Kunpa saataisiin jälleen yhteys toisiin,
eikä vain noihin nykyajan loisiin."
Ole viisas ja unohda puhelimesi ja muut älylaitteesi joulun ajaksi. Se on pieni teko, mutta sillä on suuri merkitys lähimmäisillesi. Ja sinulle itsellesikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!