Lyytin joulukalenteri 2015: Luukku 11

Tästä luukusta tärähtää viikonlopun menovinkki!

Tule katsomaan mahtavia tanssiesityksiä, upeaa lavashowta ja jännittämään tanssijoiden horjahtelevia piruetteja! Joensuun Tanssiopiston joulunäytökset tarjoavat tanssia baletista hip hoppiin matkaten samalla kauas Maan painovoimakentän ulkopuolelle avaruuteen ihmettelmään muukalaisia ja kokemaan putoamisen tunteen. Vaikka et olisikaan niin innoissasi tanssista minkäänmoisessa muodossa, tule edes kuuntelemaan musiikkia ja kannustamaan oman koulun tanssijoita (Reijolan yhteisötalo, su klo 13&16).

Suosittelen tutustumaan Joensuun kulttuuritarjontaan, sillä sitä löytyy laidasta laitaan. Mikäli tanssiesitys ei kuitenkaan edelleenkään kiinnosta, voit toki aina keksiä muuta jouluista ohjelmaa. Esimerkiksi Kauppakeskus Metropolissa järjestetään joulumyyjäiset ja areenalla joulumarkkinat (12.-13.12.2015), teatteria on tarjolla jos minkämoista ja taidenäyttelyitä Saksan yhdistymisestä (yliopiston kirjasto) moottorisahaveistoksiin (taitokortteli). Taidemuseolla on myös oikein kiinnostavia näyttelyitä. Ja Tiernapoikia (Taitokortteli su klo 13) ei tietenkään saa unohtaa!

Ainakin minä aion nauttia tulevasta viikonlopusta ja näytöshumusta niin hyvin kuin vain parhaiten osaan. Koko syksy tiivistyy muutamaan päivään, ja lavalla purkautuu koko pieni sali omaksi avonaiseksi maailmakseen täynnä adrenaliinin punoittamia poskia ja nopeaa hengitystä, kihelmöivää jännitystä jaloissa ja heittäytymistä. Pienet hetket lavalla sisältävät kukin oman ikuisuutensa - en haluaisi olla silloin missään muualla.

Joensuun viikonlopun tapahtumia voi katsella enemmän täältä.

Lyytin joulukalenteri 2015: Luukku 10

Millainen on täydellinen tonttulakki? Itse lyseolaiset abiturientit vastasivat anonyymisti (except Kaisu) tähän pikakyselyyn! Siispä nyt jokainen opiskelija ja opettaja omaa tonttulakkiaan hankkimaan näillä abien loistavilla ohjeilla!


"Semmonen missä on letit, koska aina ollu sama."

"Semmonen joka mahtuu päähän."

"Semmonen sairaan pitkä punanen missä on karvapallo päässä ja karvareunus."

"Sellanen missä on tupsu. Ja punanen. Hyi joku vaaleenpunanen glitterörvellys. Ja kulkunen on kanssa hyvä, niin tietää missä kamut liikkuu."

"No ei ainakaan sellanen vieteri! Ei mitään hiippalakkii vaan hyvin istuva, sopiva ja pitää näyttää hyvältä."

"Joo ei vieteriä hyi! Eikä kulkusia, saattaa alkaa jossain vaiheessa särkeä päätä se hirvee kilinä."

"Miusta tonttulakissa pitäis olla paljetteja ;) t. Kaisu"

"Sellanen kirkkaanpinkki tonttulakki, jossa on hopeeglitterreunus ja sellanen hopee tupsu päässä. Ja sit se pinkki kangaski voi kimmeltää jos se on tehty sellasesta kimallekankaasta."


Eräs abiturientti totesi täydellisen tonttulakin olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan punainen, ja hän myös antoi havainnollistavan esimerkin. Ottakaa mallia:

Lyytin joulukalenteri 2015: Luukku 9

Joulu kolkuttelee jo ovien takana, ja loman viettoonkin pääsemme tuota pikaa. Moni alkaa jo varmasti miettiä millähän sitä tänä jouluna herkuttelisi. Meillä on onneksi tarjota herkullinen Joulumuffineiden resepti kokeiltavaksi tämän vuoden joulupöytään; ainakin Lyytin toimitus on rakastunut näihin makeisiin ja tunnelmallisiin jouluherkkuihin.
Joulumuffinit
Tarvikkeet:
2dl tummaa siirappia
2tl kanelia
2tl kardemummaa
200g voita
2 kananmunaa
3dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1tl soodaa
muffinivuokia
1. Mittaa siirappi, kaneli ja kardemumma kulhoon.
2. Sulata rasva ja lisää joukkoon, sekoita yhteen.
3. Sekoita kananmunat joukkoon.
4. Yhdistä vehnäjauhot, perunajauhot ja sooda erillisessä kulhossa. Lisää jauhoseos taikinaan.
5. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista noin 20 minuuttia 175 asteessa.

Hyvää joulunodotusta rakkaat Lyseolaiset, toivottaa Lyytin toimitus.

Lähde: http://www.k-ruoka.fi/reseptit/joulumuffinit/

Lyytin joulukalenteri 2015: Luukku 8

Joululahjani

Emme olleet tavanneet todella pitkään aikaan. Olin irrallaan kaikesta, itsestäni, hänestä, meistä. En tiennyt, mitä minun tulisi ajatella. En tiennyt tunsinko enää mitään ja jos tunsin, niin mitä minä tunsin. Oliko enää olemassa meitä? Kaikkea tätä oli vaikea ajatella, kun hän ei ollut luonani. Olin tietenkin ikävöinyt häntä, ainakin omalla tavallani. Mutta olin myös jatkanut elämääni hänen lähdettyään ja se oli ollut helppoa. Ehkä liiankin helppoa.

Juna-aseman kellon viisari liikahti jälleen eteenpäin. Jouluisasti koristellun odotustilan ovet aukenivat ja pakkasesta sisään astui iloisen näköinen porukka matkalaukkuineen. He juttelivat ja menivät istuskelemaan sivummalle posket yhä punaisina talvisäästä. Ympärilläni oli rauhallinen ja leppoisa tunnelma, mutta minä olin levoton. Minä odotin. 

Odotin, millaista olisi tavata hänet viimein. Tuntisiko hän enää minua? Tai mitä hän sanoisi ensimmäisenä? Ehkei mitään sen ihmeellisempää kuin "moi" tai "terve". Olisimme kuin kaksi puolituttua, lähes tuntemattomia toisillemme. Päivittäisimme pinnalliset kuulumisemme, kävisimme kahvilla ja siinä se olisi. Toivottaisimme vain hyvät joulut toisillemme ja tiemme eroaisivat jälleen. Tällä kertaa lopullisesti. Olisimme unohtaneet mitä meillä oli ollut ennen hänen lähtöään. Olisimme eri ihmisiä, aika olisi muuttanut meitä. 

Nousin kärsimättömänä penkiltä ja kävelin aseman kioskille survoen samalla lapasia talvitakkini taskuun. Odottaminen tuntui tuskastuttavan pitkältä, minun oli pakko tehdä jotakin. Kävelin pienen kioskin läpi ja päädyin kiertelemään ajatuksissani hyllyä, jossa lojui suklaapatukoita. Muistin, kuinka joskus olimme yhdessä löytäneet kadulta kahden euron kolikon ja päätyneet kioskille. Emme olleet päässeet millään sopuun siitä, mitä ostaisimme. Hän olisi halunnut suklaata ja minä jäätelöä. Kolikko ei ollut riittänyt järkevästi molempiin ja me olimme kinastelleet herkuista kauan. Lopulta hän oli antanut periksi ja olimme ostaneet minun mielikseni mehujäät. Muisto hymyilytti minua.

Hyllykössä oli kasapäin suklaapatukoita ja osa niistä oli väärässä pinossa. Nappasin pari mukaani ja kuljin kassan kautta takaisin penkille istumaan. Suuresta ikkunasta sisään paistava auringonvalo valaisi odotustilaa kauniisti. Aivan samalla tavalla, kuin hänen lähtiessään. Olimme seisoneet vastakkain ja katsoneet toisiamme kauan. Olimme olleet aivan hiljaa, pitäneet vain toistemme käsistä kiiinni. Hän oli silittänyt kättäni hellästi peukalollaan. Olin vilkaissut käsiämme ja katsonut sitten taas häntä, hänen hymyään. Hetken kuluttua en ollut enää tuntenut hänen kättään omassani.

Asemalla hiljaa soivat joululaulut katkesivat hetkeksi, kun kuulutus ilmoitti junan saapuvan. Havahduin ajatuksistani, nousin seisomaan ja yritin kasata itseäni. Pian minun olisi kohdattava hänet. Minun olisi kohdattava totuus meistä. Ehkä hän oli unohtanut minut ja minä hänet, eikä välillämme tuntuisi enää mitään. Meillä ei olisi enää mitään yhteistä. Ei mennyttä, ei nykyhetkeä, ei tulevaa. Tunsin pahan olon kouraisevan minua. Se oli pelkoa. Pelkoa siitä, mitä tapahtuisi, kun kohtaisimme jälleen. 

Näin, kuinka ihmisiä matkatavaroineen alkoi valua ovista sisään odotustilaan. Juna ja kaikki sen matkustajat olivat saapuneet. Niin oli myös hän. Tuijotin liikkuvaa ihmismassaa ja odotin vain, milloin näkisin tutun hahmon astuvan ovesta sisään. Sisälläni kuohui, seisoin lamaantuneena paikoillani, enkä tiennyt mitä pitäisi tehdä. Näin hänet. Hän käveli rauhallisesti minua kohti. Minua pelotti, suljin silmäni ja vedin syvään henkeä. Tunsin kuinka hän kosketti minua, sulki minut syleilyyn. Vavahdin, mutta hänen tuttu hajunsa rauhoitti minua.

"Hei rakas." kuulin kuiskauksen korvassani. Kaikki olikin ennallaan.

Lyytin joulukalenteri 2015: Luukku 7

Joulun lähestyessä on aika kaivaa esiin joulukoristeita. Henkilökohtaisesti pidän eniten itsetehdyistä koristeista, joten tässä on muutama taidonnäyte omasta kokoelmastani. Tonttuja, tehty alle kouluikäisenä.

Lyytin joulukalenteri 2015: Luukku 6

Linnanjuhlat kiinnostavat aivan varmasti suurinta osaa suomalaisväestöstä aina itsenäisyyspäivänä. Kaikki ovat myös varmaan edes kerran elämässään toivoneet pääsevänsä itse paikanpäälle näkemään sitä pukuloistoa ja maistamaan kaikkia niitä herkkuja, joita ei ikinä television katsojille näytetä. Kenellekään ei varmaan ole kuitenkaan tullut mieleen, kuinka vaikeaa linnaan on sitten oikeasti pukeutua. Meidän lukiolaisten asukriisit tavallisena kouluaamuna häviävät nimittäin mennen tullen sille, minkä linnajuhliin saapuva lähes välttämättä joutuu kohtaamaan.

Ihmetystä varmaan herättää aivan ensin se, että miehen on tässä tilanteessa oikeastaan vielä vaikeampi pukeutua kuin naisen. Tämä varmaan naurattaa monia naisia, mutta totta se on. Miehet joutuvat pohtimaan vaatekaappinsa ääressä varmasti monin verroin kauemmin, laittaako nyt frakin, tumman puvun vai kenties saketin (vai olikohan se sittenkin soketti). Tällaisia tilanteita ei luultavasti naisille kovin usein tule, joten kehottaisin, jos nyt vaikka linnanjuhliin sattuisit pääsemään, nauttimaan siitä näystä, kun kavaljeerisi miettii tuskissaan, mitä kummaa sitä päällensä pistäisi.

Tähän alle olen lainannut mtv:n sivuilta pukukoodit naisille ja miehille, ja voitte hämmästyksenne huomata, että miesten luettelo on lähes kaksi kertaa yhtä pitkä kuin naisilla.

"Nainen pukeutuu täyspitkään juhlavasta materiaalista valmistettuun avonaiseen tai olkaimettomaan pukuun.
Naisten juhlakengät ovat sirot, avonaiset ja mielellään juhlapuvun väriin soinnutettua materiaalia. Koruiksi valitaan arvokoruja, strassi- tai lasikoruja. Myös tiaraa tai diadeemia voi käyttää.
Asuun sopiva laukku on siro, pienikokoinen ja hihnaton. Laukku on mieluusti kenkien kanssa samansävyinen tai samaa materiaalia. Jos käsineitä käytetään, ne ovat pitkät, yli kyynärpään ulottuvat.
Jos puku on pitkähihainen, käsineet ovat ranteen peittävät. Rannekelloa ei käytetä, ellei se ole korukello. Kunniamerkkejä voidaan käyttää alkuperäisessä koossa.

Päällysvaatteeksi sopii turkki, juhlava takki, stoola tai juhlaviitta. Linnaan voi pukeutua myös kansallispukuun."

Kuvat: Iltasanomat? (lähdetietoja ei löytynyt)

"Frakin tunnistaa silkkisistä kauluskäänteistä ja housujen silkkisivunauhoista. Liivi näkyy sentin parin leveydeltä takin alta ja frakin pitää olla musta. Takki on aina yksirivinen eikä sitä voi napittaa. Nousevat käänteet ovat silkkipintaiset samoin kuin smokissa.
Mustissa frakin housuissa on sivusaumojen kohdalla kaksi rinnakkaista silkkinauhaa toisin kuin smokin housuissa, joissa nauhoja on vain yksi. Koska frakin liivien alla ei voi käyttää vyötä, housut pysyvät ylhäällä housunkannattimilla.
Frakin kanssa käytetään valkoista frakkipaitaa, jossa on edessä helmiäisnapit. Kalvosinnapit ovat kultaa. Liivinä on yleensä valkoinen frakkiliivi. Frakin kanssa pidetään valkoista itse sidottavaa solmuketta ja valkoista, silkkistä taskuliinaa, joka taitellaan kapeaksi.
Kunniamerkkien kanssa taskuliinaa ei käytetä. Frakkisukat ovat mustat ja pitkävartiset ja kengät kiiltonahkaiset mustat.
Frakkiin sopiva päällystakki on musta, tummansininen tai tummanharmaa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää mustaa viittaa, jossa on valkoinen vuori. Asuun kuuluu silinterihattu, valkoiset käsineet ja valkoinen silkkihuivi.
Kaulahuivia käytetään vain päällystakin alla. Kannattaa myös huomata että frakin kanssa ei käytetä rannekelloa.

Linnan juhlissa frakki voidaan korvata tummalla puvulla. Käsitteenä tumma puku tarkoittaa tummanharmaata, tummansinistä tai mustaa pukua. Ruskea puku ei täytä perinteisen tumman puvun virkaa, mutta puvun kangas voi olla hillitysti raidallinen, kunhan se ei ole liituraitaa.
Tumman puvun kanssa käytetään valkoista juhlapaitaa, jossa voi olla kaksinkertaiset kalvosimet. Asuun sopiva liivi on joko samaa kangasta kuin takki tai muuten puvun väriin sopiva ja hillitty. Tumman puvun kanssa käytetään hillittyä, juhlavaa solmiota tai solmuketta. Taskuliina on valkoinen ja sukat joko mustat tai puvun väriin sovitetut. Tumman puvun kanssa käytetään mustia kenkiä.

Tumman puvun kanssa käytettävä päällystakki on mieluiten musta, tummansininen tai harmaa ulsteri tai trenchcoat. Kaulahuivi on yksivärinen tai hillitysti kuvioitu ja hattu musta, tummansininen tai tummanharmaa. Käsineet ovat mustat tai harmaat."

 Kuvat: Iltasanomat

Tekstit otettu mtv:n sivuilta.

Lyytin joulukalenteri 2015: Luukku 5

Huhhuh, joulukuu yllätti minut taas! Jotkut ovat aloittaneet joulutunnelmoinnin jo aikaisin marraskuussa, mutta minulla joulufiilis alkaa nousta vasta joulukuun edetessä. Tapanani onkin ollut, että kuuntelen joululauluja vasta kun kuukausi on vaihtunut vuoden viimeiseen. Sitä ennen en suostu kuuntelemaan enkä itse pianolla hatarasti soittelemaan joulukipaleita. Joulun klassikkorallatukset nostattavat omalta osaltaan hiljalleen esiin tuttua fiilistä, mutta olen viime vuosina myös tykästynyt rauhallisempiin lauluihin, joiden soidessa voi tunnelmoida. Muun muassa Samuli Edelmannin muutama vuosi sitten ilmestyneen joululevyn kappaleet ovat tulleet vahvasti osaksi minun jouluani. Juhlapäivää, lahjoja, jouluruokaa, yhdessäoloa ja lunta odotellessa mankkani saa soida!


Samuli Edelmann - Hiljaisuuden valo

Lyytin joulukalenteri 2015: Luukku 4

Joulukuu, olkaa varuillanne ihmiset. Jouluintoilijat saa nyt luvan kanssa hypettää. Voimia:)