Sata Strasbourgia

26 hengen lyseolainen turistiseurue kävi tutustumassa Euroopan parlamenttiin Strasbourgissa Ranskassa Euroscola-päivänä 25.5.2012.

Muistakaakin sitten klikata ekasta kuvasta (sitten kun olette painaneet alla olevasta linkistä koko jutun auki) ja siitä nuolinäppäimillä seuraaviin niin näette isompina. Merci beaucoup!

(kuva Annmarie Kiiskinen)

Roberton vaihtarivuosi Lyskalla!

Meidän ihana meksikoilainen vieraamme Roberto kirjoitti lyytiin vaihto kokemuksestaan ja vieläpä suomeksi! Kiitos paljon, Roberto!

-----

Kun tulin Suomeen yhdeksän kuukautta sitten, alkoi elämäni paras kokemus ja uuden kulttuurin ja elämäntavan oppiminen.Aluksi sopeutuminen oli hyvin vaikeaa, koska kaikki oli uutta minulle, enkä ollut koskaan tehnyt mitään tällaista, kuten sanoa hyvästit kaikille ihmisille joita rakastaa on hyvin vaikeaa, eikä kovin moni halua sitä tehdä. Aluksi ihmiset olivat hiljaisia eivätkä puhuneet, mutta lopulta he tulivat luokseni juttelemaan. Tämä kokemus on parhaimpia asioita mitä minulle on tapahtunut, ja olen saanut paljon uusia, mahtavia ystäviä.
Ennen kuin tulin Suomeen olin aivan eri ihminen, elämäni oli paljon helpompaa, mutta täällä olen oppinut arvostamaan kaikkea mitä minulla oli kotona. Tänne tultuani ymmärsin mitä kaikkea minulla oli Meksikossa, kuten vanhat ystäväni ja kaikkea muuta.

Sää oli jotain outoa ja hankalaa minulle, en ollut koskaan nähnyt lunta eikä lämpötilakaan koskaan ollut alle nollan. Tämä oli elämäni pisin talvi, mutta samalla myös kaikkein kaunein.
Kun tapaan jonkun ensimmäinen asia mitä minulta kysytään on: ”Miksi päätit tulla Suomeen” Ihmiset, jotka asuvat täällä eivät ymmärrä, mitä kaikkea heillä on. Sanon että heidän pitäisi iloita siitä mitä heillä on, koska Suomi on maa, jossa on paljon hienoja asioita, jotka eivät lopu koskaan . Olen sanonut, että täällä on paljon kauniita järviä ja metsiä, sekä maailman kehittyneintä kulttuuria, koulutusta ja sivistystä, aivan kaikki on täydellistä.

Kolmen kuukauden kuluttua palaan takaisin Meksikoon, ja totuus on, etten haluaisi vuoteni Suomessa olevan kohta ohi, mutta totuus on, että olen onnellinen, koska joka päivä saan ja haluan tehdä hienoja asioita ja elän jokaisen hetken täysillä.

Haluan vain kiittää siitä, että olette hyväksyneet minut tänne ja ottaneet minut osaksi elämäänne, koska ei ole helppoa tulla toimeen ihmisen kanssa, joka on kotoisin toisesta, aivan erilaisesta maasta. Kiitos myös siitä, että olette olleet kärsivällisiä, kun olette joutuneet selittämään minulle samat asiat kahteen kertaan vieraalla kielellä. Kiitos paljon, tulen muistamaan nämä kokemukset ikuisesti. Toivon että tapaamme vielä senkin jälkeen, kun olen palannut Meksikoon.

Roberto Cordero

Tatuoinnit antavat kantajastaan persoonallisen kuvan. Nykyaikana nämä iholle raaputetut kuvat eivät enää hätkäytä samalla tavalla kuin joskus muinoin.

Tatuoinnit ovat olleet jo vuosisatojen ajan ihmisten mahdollisuus koristella itseään pysyvämmin. Erilaiset heimotatuoinnit viestittivät toisille heidän asemastaan tai elämästään. Myös urhoollisuuden osoitukset sodissa. Ennen muinoin tatuointeihin liittyi monesti uskonnollinen viesti, tätä kuvaa hyvin ibanilainen sananlasku Borneosta: ’’ Mies ilman tatuointia on näkymätön jumalille.’’

Tatuointeja on myös tehty ihmisille merkeiksi ja rangaistuksiksi, joskus jopa väkivallan keinoin. Hyvä esimerkki on tästä toisen maailman sodan aikana tehdyt pakko tatuoinnit juutalaisille natsien hallitsemilla keskitysleireillä. Tästä on lähtöisin vielä tänäkin päivänä versova vankilatatuointikulttuuri, joskin vapaaehtoisena.

Tatuoinnit ovat nykyään varsin suosittuja vaikkakaan syyt, miksi ihmiset niitä ottavat, eivät luultavasti kovin oleellisesti poikkea esi-isiemme motiiveista. Monet ottavat tatuoinnin elämän muutoksessa vaikka lapsen syntymän koittaessa. Tatuointikuva saatetaan suunnitella itse tai valita tatuointi liikkeessä olevista mallikansioista. Useimmat tatuoijat suunnittelevat myös itse tatuointeja asiakkailleen.

''Kuva jää ruumiiseen

vielä kuoleman jälkeen ja säilyy pidempää kuin ihmisen henki.’’

tatuoija Don Ed Hardy

Amerikkalainen tatuoija Don Ed Hardy uskoo, että tatuoinnit ovat taidetta ja niillä on oikeasti sanomansa. Tatuoinnit luovat pysyvyyden tunnetta länsimaisessa kulttuurissa, jota nykyaikana hallitsevat katoavat arvot. Hardyn mukaan juuri säilyvyys inhottaa tatuointien vastustajia, sillä heitä ahdistaa, että kuva jää ruumiiseen vielä kuoleman jälkeen ja säilyy pidempää kuin ihmisen henki. Don Ed Hardy totesi myös kulttuuria tutkiessaan, että tatuoinneilla on ennen kaikkea selkeä yhteys ihmisen minuuteen. Tatuoinneilla pyritään tekemään näkyväksi ihmisen sisintä ja todistamaan, että hän todella hallitsee itseään, ruumistaan ja sieluaan.

(Turun Sanomat 14.10.2006 Salla Tuomola)

Tatuoinnin ottajan kannattaa aina muistaa, että tatuointi on avohaava ja se paranee ihotyypistä riippuen kahden-viiden viikon kuluessa. Haavaan muodostuu rupea, joka suojelee vereslihalla olevaa ihoa. Uusi tatuointi tulee pitää puhtaana tulehduksien välttämiseksi. Myös tatuoinnin rasvaus on tärkeää. Rupi lähtee paranemisen edetessä iholiuskoina sitä mukaa kun uusi iho kehittyy sen alla. Ammattitaitoiset tatuoijat antavat

asiakkaalleen tarkat ohjeet tatuoinnin hoidosta.

Tatuointien terveysvaikutuksista liikkuu edelleen monenkirjavaa, usein väärää, tietoa. Urbaanilegenda kertoo

kauttaaltaan tatuoidusta miehestä, joka kuoli sydänkohtaukseen. Ruumiinavauksessa paljastui, että hänen sydämensä ja verisuonensa olivat imeneet itseensä tatuointiväriä, mikä aiheutti kuoleman. Jutun todenperäisyyttä tuskin tarvitsee miettiä.

Tatuoinnin ottaminen herättää paljon mietteitä ja sekavia tunnelmia. Salla-Mari Heiskanen on ottamassa ensimmäistä tatuointiaan, mitä on odottanut jo pitkään: ’’Jännittää vähän ja oon superinnoissani! Oon oottanut tätä tosi pitkään ja oon iloinen, että ajankohta alkaa vihdoin lähestymään.’’

’’Miulle vaan jossain vaiheessa

on tullut halu toteuttaa itteeni,

koristella kehoani asioilla,

joilla on miulle jokin syvempi merkitys.’’

Salla-Mari Heiskanen

Heiskasesta näkyy innostus, kun hän puhuu tulevasta tatuoinnistaan. Hän ei kuitenkaan ole aina tiennyt haluavansa tatuointia vaan kiinnostus niihin selvisi vasta jonkin aikaa sitten.

’’Vielä yläasteen alussa en voinut kuvitellakaan ottavani tatuointia. Kai koin yläasteen aikana jonkinlaisen henkisen kasvun, tavallaan kasvoin "itsekseni". Miulle vaan jossain vaiheessa on tullut halu toteuttaa itteeni, koristella kehoani asioilla, joilla on miulle jokin syvempi merkitys.’’

Tatuointikuva saatetaan suunnitella itse tai tatuointiliikkeessä valitaan mallikansioista haluttu kuva.

Monet liikkeet suunnittelevat kuvan asiakkaan toiveiden mukaan. Otetulla kuvalla tai tekstillä voi olla sanoma, vaikkapa omasta ajatusmaailmastaan tai tärkeistä asioista. Salla-Marin tulevalla

kuvalla on syvä merkitys hänelle itselleen.

’’Otan murattiköynnöksen - se symboloi asioiden feminiinistä puolta. Tatuointi

symboloi miulle myös rakkautta kirjoittaa, sillä kirjoittamani tarinan päähenkilön nimi "Ivy", on suomeksi muratti. Kyseinen tarina on miun ensimmäinen yli satasivuinen tuotos, joten tatuointi tulee muistuttamaan, että

pystyn vielä kirjoittamaan kokonaisen kirjan -tai useamman.’’

’’Pidän tatuoimista ja tatuointeja merkittävänä taiteen muotona. Se on hieno tapa

kertoa tarinoita tai tuoda itseään esille, kuten itse teen.’’

Antti Lammi

Antti Lammi on jo kokeneempi tatuointien kantaja, hänellä on kehossaan jo monta kaunista kuvaa. Selässä oleva Nuuskamuikkunen ja teksti, joka on yhdistettynä kuvaan, ovat tribuutti itse Nuuskamuikkuselle sekä ranskalaiselle seikkailijalle Jacques-Yves Cousteaulle. Lammen hyvä ystävä otti samanlaisen kuvan itselleen samalla kertaa, joten sekin luo omaa ulottuvuuttaan merkitykseen.

’’Ensimmäisen tatuoinnin oton jälkeen on ruvennut arvostamaan tatuointeja enemmän, ja näkemään asian vähän eri kulmista, esimerkiksi pidän tatuoimista ja tatuointeja merkittävänä taiteen muotona. Se on hieno tapa kertoa tarinoita tai tuoda itseään esille, kuten itse teen.’’

Antti Lammi on löytänyt tatuoinneista kuitenkin yhden huonon puolen:

’’Niihin jää koukkuun! Se pieni tuska ja innokas odotus ennen kuin tatska on valmis, on aika jees, ja valmis tatska kyllä aina lämmittää mieltä ja piristää, mutta viikon päästä haluut jo uuden. ’’

All life is an experiment. The more experiments you make the better

(c) Vilma Flinkman

Vilma Flinkman

- Lotta

Abi-Tuska osa 5

français, partie écrite
suljen tehtävävihkon
suljen alasalin oven
suljen Lyseon oven


huh

päivä on kaunis 
sen sijaan seison gaussin käyrällä hievahtamatta


aurinko ujostelemattoman kirkas
uskaltaisinpa minäkin olla yhtä kursailematon
kiltisti omalla paikallani 
odottaen elämää alkavaksi

mennään jo 
maailma odottaa meitä
matkustetaan sen ääriin
etsimään vastauksia, joita ei enää löydykään iltasaduista,
puhki kävellyiltä kadulta tai lannistavien ihmisten hyväntahtoisilta huulilta

eksytään ja epäonnistutaan tahallamme 
kieltäydytään kuuntelemasta järjen ääntä 
sillä sellaiset ovat seikkailun lait 

huomataan tulleemme petetyiksi 
tosiasiassa meille annettiin vain murunen sivistyksestä 
sillä kypsyyteen tarvitaan enemmän kuin 75 kurssimerkintää
ja viisaus on sitä, että huudahtaa:
enhän minä tiedä
mutta tahdon ottaa selvää!

ja sitten kun löytyy syli, siivousrätti ja ikkunalauta, jolla kasvattaa basilikaa
uskalletaan juurtua ja todeta: tähän mahtuvat hetkeksi maailmani rajat 
sillä ei vapaus ole sitä, että juoksee väsymättä pakoon itseään ja niitä, jotka tarttuvat kädestä
ja kehottavat lempeästi katsomaan itseämme peilistä

mutta nyt
on aika olla turhan kärsimätön
melodramaattinen mutta ihana abi
joka kurkottelee korkeuksiin anteeksipyytelemättä
ja putoaa oman elämänsä käyrälle 
siihen juuri oikealle paikalle
pää pyörällä 
säikähtäneesti hymyillen

Tämän ajatusvyörytyksen myötä haluan toivottaa kaikille abeille ihan huimasti onnea yo-kirjoitussuon läpi rämpimisestä ja intoa uusiin elämäntehtäviin, olivat ne sitten kunnianhimoisia pääsykokeita tai hapuilevaa haahuilua. Pääasia, että olette onnellisia ja läsnäolevia siinä mitä teette.

Jotta viimeinen Abi-Tuska äityisi vielä entistäkin kliseisemmäksi, tahdon kehottaa kaikkia katsomaan tämän http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4 videon. Totta joka sana, niin haluan uskoa. 

Maailma kutsuu!
Tiia O.

Paheksuntaa ja ymmärtämättömyyttä, osa bååt

Pakkanen polttelee ja yrittää lämmittää itsestään kärsiviä. Edellä kävelevä taluttajalla tuntuu olevan kiire takaisin lämpimään, mutta itse talutettava on eri mieltä. He kävelevät yhdessä ohi, pysähtyvät suorittamaan nuuhkaisua ja mahdollista ulostuonnin perimmäistä syytä ja jäävät taakse. Sen jälkeen he kiirehtivät ohi entistä vauhdikkaammin kohti uusia hajuja. Kiitos kolmenkymmenen pakkasasteen Ilosaarta ei pysty erottamaan joesta, tiedä sitten oliko se se usva vai sumuiset silmät jotka vaikuttivat näkemiskokemukseen, jota ei ollut.

"Jos näin ei käy, toimitetaan kahden viikon kuluttua sunnuntaina toinen vaali - -"  

Lauantai, yhä. Kaikkialla on kylmänraikas talvipäivä, merituuli, pinssejä, sirkushuveja ja tarjolla on myös makkaraa. Ihmiset parveilevat telttojen äärellä kuin varpuset lintulaudalla anoen almuja Suurelta Aurigonkukansiemensäkiltä. Alistun itsekin lähes vapaaehtoisesti ottamaan mukaani sanomalehden tapaisen julkaisun. Makkaraan en koskenut. Suoritin vain nuuhkintaa, sitäkin puolivahingossa tukkoisella nenällä.

Kohti ääretöntä ja sen yli (kronologinen järjestys on virheellinen)

Pääsiäis-hellou

Kevättä on rinnassa ja pikku hiljaa jo ilmassa.  Aurinkokin paistaa niin keväisesti että.  Vaikka aika-ajoin tuntuu, ettei tuo lumen tulo koskaan lopu, niin kyllä se kesä sieltä alkaa häämöttää eli ei kun hymyä huuleen. Näin koeviikon alkuun haluan toivottaa kaikille oikein paljon onnea ja tsemppiä kokeisiin! Ensi viikolla onkin pääsiäinen ja pieni suklaantäytteinen hengähdystauko, jonka jälkeen on kiva aloittaa vuoden viimeinen jakso!

Vinkkinä Helsinkiin matkustaville ja taiteesta kiinnostuneille, suosittelen Ateneumin Carl Larsonin näyttelyä. Helppoja, kesäisen pirtsakoita, vesivärimaalauksia, ei voi saada kuin hyvälle tuulelle. Vaikutuin itse erityisen paljon, sillä teokset ovat kooltaan suuria ja värit ovat silmiä hiveleviä. Näyttely on aina huhtikuun loppuun saakka, suosittelen lämpimästi, vaikket olisikaan mikään intohimoinen taiteen harrastaja.
” Carl Larsson kuuluu ruotsalaisen taiteen rakastetuimpiin klassikoihin, jonka maalaukset idyllisestä kotielämästä ovat tunnettuja myös Suomessa.”

Carl Larson - The bridge

- Lotta Pulkkinen

Good little things

Vietin melkein koko hiihtolomani töissä isosleirillä. Viimeisinä päivinä laitoimme seinälle sydämiä, kaikissa jonkun nimi.  Niihin piti kirjoittaa positiivia ajatuksia kyseisestä henkilöstä. Joku fiksu kutsui sydämiä nimellä ’voima sydän’.

Varmaan kaikki ovat joskus tehneet tuollaisia, esimerkiksi riparilla tai muissa paikoissa. En tiedä onko muut huomanneet, mutta joskus on tosi vaikea löytää mitään positiivista sanottavaa, muutakin siis, kuin mukava tai kiva.

Onko se oikeasti niin vaikeaa löytää positiivia asioita? Eikä kyse oli vain ihmisistä, vaan myös hetkistä. Meillä tuntuu olevan aina joku valituksen aihe, liittyen säähän, ruokaan tai vaikka oman vaatekaapin sisältöön. Meillä on jonkinlainen tarve valittaa joka asiasta!  Kyllä, minäkin sorrun tähän usein, ehkä liiankin usein. Ei aina ole helppoa löytää pilvelle hopea reunaa tai kouluun päälle pantavaa.

Tietenkään kasaantuneet kouluhommat tai kirjoitukset eivät auta asiaa ollenkaan. Kaiken maailman ylimääräinen stressi ei helpota kenenkään oloa. Mutta voisiko oman ajattelu kannan muuttaminen tuoda helpotusta myös stressiin? Jos yrittäisikin löytää arjesta ne pienet ilot, eikä niitä suuria epäkohtia. Olisikohan se miten vaikeaa?  

Entä jos seuraavan kerran, kun sataa vettä et ajattelisi, että: ’ Voi PIIIIP!!!’ Vaan, että JEE lumisulaa ja tulee kevät ja sitten tuleekin jo kesä.  Minä ainakin kokeilen tätä taktiikkaa muunkin kuin sateen kohdalla. Yritetäänkö kaikki löytää elämästä ne pienet ja ehkä joskus huomaamattomatkin ilot?

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

-Muumipappa

Kuva: We heart it

-rose