Joulukalenterin 24. päivä

On jouluaatto. Se on tänään ja maa on aivan valkoinen.

On päivä josta ei oikein löydy sanottavaa, on kaunis päivä.

On rakkaat, ja on läheiset sydämissämme.

Tänään aion nauttia, nauraa, laulaa ja iloita. Ja jos voin vielä perua sanojani niin on yksi joululauluntapainen kappale josta oikeastaan pidän. Tuossa se on. 

Missä ikinä vietätkään joulua, millaisin perintein tahansa, millaisen porukan kanssa vain, niin muista ottaa kaikki ilo irti tästä päivästä. Kerran vuodessahan se vain on. 

Hyvää joulua.

joulukalenterin 23. päivä

Jouluevankeliumi on kaikille tuttu tarina, tässä hieman erilainen jouluevankeliumi...

Ihanaa joulun odotusta! Se on jo ovella.

Jouluevangelium på finlandssvenska
-----------------------------------------

Och de tapahtu siihe aika att de kom käsky från kejsar Augustus att varenda Matti Meikäläinen skulle börja paya vero. De va ihan eka mätkäytys, och den fixa di när Kvirinius var pomo i Syrien.


Då paina joka iikka till sin stadi, för å hoita hela bumagan. De kekka Jussi me, och för att han var pikkuserkku me Davy så vetä han från Nasaret som e en stadi i Galileen opp till Davy stadi som dom ha nimittä Betlehem i Judeen, för å hoita sin verojuttu och samalla Marjas som va hans kimma och som hade pulla uuniss.


Medan di hengaile där blev de meno för henne. Och hon synnyttä sin ykkös jappe och heittä på honom ekat kledjut och laitta honom i navettan, får de va No Vacancy på hotelle.


I samma seutu viipy några skobaren på kenttän å funkka som nite guards över doms elukkor. Då ilmesty en Herran enkeli kunnon face to face och kehittä watteja ihan täysii; och doms sisu gick todella kaulaan.

Leveetä joulua

Tänä jouluna minä en liho.

En kyllä aio myöskään jättää kaikkia niitä suurenmoisia, suussa sulavan suloisia jouluherkkuja väliin, vaan mässätä kunnolla. Yhtälöhän vaikuttaa jo nyt mahdottomalta, sillä pukilta saadun uutuutta hehkuvan Ab Swing Pro –kuntoilulaitteen käyttöönottokaan heti aattona ei houkuttele. Eräänä synkkänä marraskuun iltana keksin kuitenkin ratkaisun tähän dilemmaan. 

Kaiken perustana on karhu-−kyllä, juuri tuo metsiemme kuningas, talviunille vaipuva suuri karvainen möllykkä. Ennen jokasyksyistä nukahtamistaan se nimittäin syö yli kylkien, mussuttaa muurahaisia ja hunajaa niin paljon, että jaksaa kuorsata koko pitkän talven yli. Karhun lifestyle ei sellaisenaan sovi meille ihmisille, mutta käännetäänpäs asia toisinpäin. Ennen joulua voisi kuukauden ajan treenata aivan mielipuolisesti ja kerätä ikään kuin kuntoa varastoon. Sitten jouluaattona ei muuta kuin hyvillä mielin, timminä ja paria kiloa laihempana jouluantimien ääreen. Syödessään itsensä normaalipainoon ilman huolta joulun jälkeisestä kinkunsulatuskuurista pääsee joulun tunnelmaan todella kiinni. 

No minähän hankin kuukausikortin eräälle kuntoklubille. Nostellessani painoja hiki virtasi tuliterillä jumppatrikoillani ja sisimmässäni oikein tunsin, kuinka rasva paloi. Muutaman harjoittelukerran jälkeen minua alkoi kuitenkin suunnattomasti häiritä eräs asia. Muutamien kanssajumppailijoideni jatkuva, piinaava tuijotus. Ähkyessäni jalkaprässissä, puhkuessani rekkitangolla, tehdessäni kyykkyjä, venytellessäni, pyyhkiessäni hikeä se oli aina läsnä – arvosteleva ja tuima katse. Nämä ”kuntosalien miliisit” eivät kuitenkaan olleet niitä ääriinsä pumpattuja Michelin-miehiä− ehei, vaan ihan tavallisia tallukoita, muita pre-kinkunsulattelijoita mukanaan tonkalliset vettä ja kaiken maailman ”protskuja” ja ”palkkareita”. 

Nuo silmäkulmissa näkyvät katseet eivät olleet mitään kannustavia tai ystävällisiä. Ne eivät tahtoneet kysyä neuvoa. Niistä huokui vain latistavia kysymyksiä: ”Haha, etkö jaksa enää?”, ”Kannataisko treenata vähän enemmän?” Nämä tunteet eivät nousseet pintaan vain kerran tai kaksi, vaan joka ainut kerta, kun kuntosalilla ähersin. Eiköhän heidän omakin harjoittelu tuottaisi parempia tuloksia, jos he tuijottaisivat omaa napaansa muiden sijasta. 

-Alma Helisten 

Kolumni

Joulukorttien jokavuotinen kirous

Joka vuosi sama rumba. Täytyy selata osoitekirja läpi päättäen kenelle kaikille lähettää joulukortin ja kenelle ei. Kuka suuttuu vähiten jos ei saa sitä ja kuka on unohtanut olemassa oloni. Turhuuttta. Ja ainiin, sitten on ne kaikki sukulaiset, joihin et ole yhteydessä kuin sukujuhlissa ja jouluna. Mutta silti. Pakko on pakko. Ja jos nyt valitettavan vahingollisesti unohdat jonkun tätisi serkun kummin kaiman anopin, niin jälkeenpäin kuuluu. Ja  vielä erittäin kovaa. 

 Puolitutuille ja kavereille voi tekstarin aattona lähettää. Tai facebookissa voi kaikille päivittää yleisen hyvän joulun toivotuksen. Muutamalla kielellä, ulkomaalaisten ystävieni takia. 

Onko se törkeää? 

Onhan nykymaailmakin teknologistunut ja muuttunut. Enhän minäkään saa enää sellaisia kirjeitä , siis niitä oikeita, käsin kirjoitettuja. 

En väitä, ettenkö nauttisi joulukorttien saannista. Se on mukavaa. Kaikki mukavat ja ei niin mukavat sukulaiset laittavat joulunaikaan pahvisen kortin, jossa on joku valmiiksi painettu toivottelu teksti. 

Mutta mitä sitten kun joulu on ohi.? Pitääkö ne säästää jossakin laatikon pohjalla ja jos joku sukulainen eksyy kylään, laittaa äkkiä sen jääkaapin oveen josta sen varmasti huomaa. Pitää vielä kehua miten ihanan kortin tältä Maija-tädiltä sai, hieno clitterillä koristeltu jouluseimi. Aivan samanlainen kuin viime vuonna, ja sitä edellisenä ei sillä.. 

Kumminkin jossain vaiheessa, viimeistään muutossa ne on pakko heittää pois. Tai polttaa. Turhaa roskaamista ja ilmastonmuutoksen edistämistä koko turhuus. 

Nyt jos minulla olisi selkärankaa, sanoisin, että en lähettänyt tänä jouluna yhtään joulukorttia. Mutta sorruin. Lähetin. Vain muutaman, mutta silti. 

Aluksi meinasin olla lähettämättä, mutta joku pieni ääni sisälläni käski kävellä kauppaan ja kirjoittaa kortit, hommata postimerkit ja laittaa ne postilaatikkoon. Valitettavasti omistan lahopään ja en muistanut ottaa yhden kortin osoitetta mukaan. Se ei varmaan enää ennätä jouluksi, mutta ei voi mitään. Se tulee sitten joulunjälkeen tai tammikuussa tai ehkä sitten ensi juhannuksena. Mutta onneksi se ajatus on tärkein.

Joulukalenteri 21. päivä

Huomio! Tämä viesti on ajastettu julkaistavaksi armon vuonna 2012 joulukuun kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä kello 5.00, jolloin päivä on jo pitkällä yli puolenpäivän kaukana idässä. Ajastuksen johdosta ihmisruumiin toimintaa ei ole tarvittu - sitä kun ei juuri nyt välttämättä enää ole saatavilla.

Rukoilkaamme. Tunnustakaamme syntimme. Loppu on lähellä.



Oletko nähnyt tänä aamuna huonoja uutisia Uudesta-Seelannista? Onko Tuvalu tallella? Tohistaanko Tongalla toistaiseksi kuten ennenkin? Sijaitseeko Samoa siellä missä eilenkin? Lieneekö Naurulla tänään aihetta nauruun? Kohistaanko Kiribatilla? Hyödynnä internetiä ja tarkasta, onko maailmanlopun aalto jo iskenyt kansainvälisen päivämäärärajan tälle puolen!

No et tod tarkasta.

Istut vaan tietokoneella.

Loppu olikin vähän kauempana.

Onnittelut, mayat eivät koituneet päänmenoksesi! On siis juhlan aika, sopivasti tuo joulukin tässä.

PS. Muistakaa huomenna lauantaina alkava joululoma - sekä kirkko ja kuusijuhla alkaen kello 9.

Joulukalenteri 20. päivä

Joulun katsotaan olevan välittämisen ja yhdessäolemisen aikaa. Sen vuoksi joulukuun kahdennellekymmenelle päivälle sopii mielestäni, näin joulun kynnyksellä, hyvin tämä Tommy Tabermannin runo Pieni laulu ihmisestä.

Pieni laulu ihmisestä 

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

(Maa, 1987)

Joulukalenteri 18. päivä

Lyseon yö, tervetuloa festareille!!

Kuvat:weheartit

Joulukalenterin 17. päivä

I am always longing to elsewhere. One of my biggest dreams is to spend a Christmas evening in New York City and enjoy the view of breathtaking, snowy skyline.

This song is definitely one of my all time favorites.  Every time I hear it, I picture a city covered in snow with beautiful Christmas lighting.

Joulukalenterin 16. päivä

                                                    

Hyisevän kylmää.

Ei vielä kylläkään, mutta tämäkin kylmyys 

on jo riittämiin.

Tuntuu siltä kuin pitkästä aikaa on edes jonkin verran lunta 

joulun aikaan. Ja se on aika kivaa.

En kyllä piittaa erityisesti joululauluista, mutta musiikki muuten vain sopii jouluun, joten nyt saatte musiikkia.

Maailmanloppua odotellessa (Ja ehkä toivottavasti sen jälkeistä joulua)

 

 

Lucia

Lyseon lukion oppilaat esiintyivät Carelicumissa 12. keskiviikkona Lucia-kulkueen muodossa. Seuraavana päivänä sama porukka esiintyi koululle aamunavauksen tilalla. Joukkoa johti ruotsin opettajamme Sirpa Frondelius. Lucia-neitona toimi abiturientti Aino Suomalainen.

Joulukalenteri 14. päivä

Jouluhalko

              Pohja

 4             kananmunaa

1 1/2 dl     sokeria

3/4 dl     vehnäjauhoja

1/2 dl     perunajauhoja

1/2 dl     kaakaojauhetta

1 tl          leivinjauhetta

                Täyte

2 dl         rusinoita

1/2 dl     rommia, punssia tai konjakkia

4              liivatelehteä

1/4 dl     vettä

2 dl         kuohukermaa

1 prk (250 g)       Mascarpone-juustoa

1/2 dl     sokeria

1-2 tl      vanilliinisokeria

100 g      tummaa taloussuklaata

           Kuorrutus

3 dl         kuohukermaa

1 rkl        pikakahvijauhetta

1 rkl        kaakaojauhetta

1 rkl        sokeria

Koristeeksi

          kaakaojauhetta

          punaisia ja vihreitä cocktailkirsikoita

Pane rusinat likoamaan rommiin tai punssiin muutamaksi tunniksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää siivilän läpi muna-sokerivaahtoon. Kaada taikina voidellulle leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Kumoa levy sokerilla ripotellulle leivinpaperille ja anna jäähtyä.

Pane liivatelehdet hetkeksi kylmään veteen. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi. Sulata vedestä puristetut liivatelehdet kuumaan vesitilkkaan. Lisää juuston joukkoon rommirusinat, rouhittu suklaa, sokerit, liivateseos ja lopuksi vaahdotettu kerma. Levitä täyte pohjalle ja anna hyytyä hetki. Kun täyte on hiukan hyytynyt, kääri torttulevy rullalle leivinpaperin sisään. Anna hyytyä kylmässä pari tuntia.

          Leikkaa muutama pala rullan molemmista päistä ja asettele ne oksantynkien tapaan rullan päälle ja sivuille.

     Vaahdota kerma. Mausta se pikakahvilla ja kaakaolla. Kuorruta torttu kermavaahdolla ja koristele uurteiseksi haarukalla. Siivilöi pinnalle kaakaojauhetta. Koristele punaisilla ja vihreillä cocktailkirsikoilla.

Happy Holidays!