Leveetä
joulua
Tänä jouluna
minä en liho.
En kyllä aio
myöskään jättää kaikkia niitä suurenmoisia, suussa sulavan suloisia
jouluherkkuja väliin, vaan mässätä kunnolla. Yhtälöhän vaikuttaa jo nyt mahdottomalta,
sillä pukilta saadun uutuutta hehkuvan Ab Swing Pro –kuntoilulaitteen
käyttöönottokaan heti aattona ei houkuttele. Eräänä synkkänä marraskuun iltana
keksin kuitenkin ratkaisun tähän dilemmaan.
Kaiken
perustana on karhu-−kyllä, juuri tuo metsiemme kuningas, talviunille vaipuva
suuri karvainen möllykkä. Ennen jokasyksyistä nukahtamistaan se nimittäin syö
yli kylkien, mussuttaa muurahaisia ja hunajaa niin paljon, että jaksaa kuorsata
koko pitkän talven yli. Karhun lifestyle ei sellaisenaan sovi meille ihmisille,
mutta käännetäänpäs asia toisinpäin. Ennen joulua voisi kuukauden ajan treenata
aivan mielipuolisesti ja kerätä ikään kuin kuntoa varastoon. Sitten
jouluaattona ei muuta kuin hyvillä mielin, timminä ja paria kiloa laihempana jouluantimien
ääreen. Syödessään itsensä normaalipainoon ilman huolta joulun jälkeisestä
kinkunsulatuskuurista pääsee joulun tunnelmaan todella kiinni.
No minähän
hankin kuukausikortin eräälle kuntoklubille. Nostellessani painoja hiki virtasi
tuliterillä jumppatrikoillani ja sisimmässäni oikein tunsin, kuinka rasva
paloi. Muutaman harjoittelukerran jälkeen minua alkoi kuitenkin suunnattomasti
häiritä eräs asia. Muutamien kanssajumppailijoideni jatkuva, piinaava tuijotus.
Ähkyessäni jalkaprässissä, puhkuessani rekkitangolla, tehdessäni kyykkyjä,
venytellessäni, pyyhkiessäni hikeä se oli aina läsnä – arvosteleva ja tuima
katse. Nämä ”kuntosalien miliisit” eivät kuitenkaan olleet niitä ääriinsä
pumpattuja Michelin-miehiä− ehei, vaan ihan tavallisia tallukoita, muita
pre-kinkunsulattelijoita mukanaan tonkalliset vettä ja kaiken maailman
”protskuja” ja ”palkkareita”.
Nuo
silmäkulmissa näkyvät katseet eivät olleet mitään kannustavia tai ystävällisiä.
Ne eivät tahtoneet kysyä neuvoa. Niistä huokui vain latistavia kysymyksiä:
”Haha, etkö jaksa enää?”, ”Kannataisko treenata vähän enemmän?” Nämä tunteet
eivät nousseet pintaan vain kerran tai kaksi, vaan joka ainut kerta, kun
kuntosalilla ähersin. Eiköhän heidän omakin harjoittelu tuottaisi parempia
tuloksia, jos he tuijottaisivat omaa napaansa muiden sijasta.
-Alma Helisten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!