etusivu toimitus yhteys

22. joulukuuta 2012



Leveetä joulua
Tänä jouluna minä en liho.
En kyllä aio myöskään jättää kaikkia niitä suurenmoisia, suussa sulavan suloisia jouluherkkuja väliin, vaan mässätä kunnolla. Yhtälöhän vaikuttaa jo nyt mahdottomalta, sillä pukilta saadun uutuutta hehkuvan Ab Swing Pro –kuntoilulaitteen käyttöönottokaan heti aattona ei houkuttele. Eräänä synkkänä marraskuun iltana keksin kuitenkin ratkaisun tähän dilemmaan. 

Kaiken perustana on karhu-−kyllä, juuri tuo metsiemme kuningas, talviunille vaipuva suuri karvainen möllykkä. Ennen jokasyksyistä nukahtamistaan se nimittäin syö yli kylkien, mussuttaa muurahaisia ja hunajaa niin paljon, että jaksaa kuorsata koko pitkän talven yli. Karhun lifestyle ei sellaisenaan sovi meille ihmisille, mutta käännetäänpäs asia toisinpäin. Ennen joulua voisi kuukauden ajan treenata aivan mielipuolisesti ja kerätä ikään kuin kuntoa varastoon. Sitten jouluaattona ei muuta kuin hyvillä mielin, timminä ja paria kiloa laihempana jouluantimien ääreen. Syödessään itsensä normaalipainoon ilman huolta joulun jälkeisestä kinkunsulatuskuurista pääsee joulun tunnelmaan todella kiinni. 

No minähän hankin kuukausikortin eräälle kuntoklubille. Nostellessani painoja hiki virtasi tuliterillä jumppatrikoillani ja sisimmässäni oikein tunsin, kuinka rasva paloi. Muutaman harjoittelukerran jälkeen minua alkoi kuitenkin suunnattomasti häiritä eräs asia. Muutamien kanssajumppailijoideni jatkuva, piinaava tuijotus. Ähkyessäni jalkaprässissä, puhkuessani rekkitangolla, tehdessäni kyykkyjä, venytellessäni, pyyhkiessäni hikeä se oli aina läsnä – arvosteleva ja tuima katse. Nämä ”kuntosalien miliisit” eivät kuitenkaan olleet niitä ääriinsä pumpattuja Michelin-miehiä− ehei, vaan ihan tavallisia tallukoita, muita pre-kinkunsulattelijoita mukanaan tonkalliset vettä ja kaiken maailman ”protskuja” ja ”palkkareita”. 

Nuo silmäkulmissa näkyvät katseet eivät olleet mitään kannustavia tai ystävällisiä. Ne eivät tahtoneet kysyä neuvoa. Niistä huokui vain latistavia kysymyksiä: ”Haha, etkö jaksa enää?”, ”Kannataisko treenata vähän enemmän?” Nämä tunteet eivät nousseet pintaan vain kerran tai kaksi, vaan joka ainut kerta, kun kuntosalilla ähersin. Eiköhän heidän omakin harjoittelu tuottaisi parempia tuloksia, jos he tuijottaisivat omaa napaansa muiden sijasta. 


-Alma Helisten 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!