Haja-ajatuksia elämästä

täällä lumi sataa mieleen kuukausia
tunnealueiden päällä paksu kinos
turtumus sumea näkökenttä kohmeinen välinpitämättömyys
Kristuksen kylkiluut, himmeä veritahra
viinitilkka hätkähdyttää, kärsimys ei
ahneudesta täyteen ahdetut broilerit, joiden jalat katkeavat poikki kenenkään kuulematta
kahvimaidossa lehmien kyyneliä, sinun vasikkasi eivät ole sinun
maaniset ketut, jotka rukoilevat poispääsyä häkkihelvetistä
luukasoiksi kuihtuvat mummot, joiden toivotaan liukenevan tästä maailmasta näkymättömiin
siististi ja kustannustehokkaasti
suurisilmäiset lapsisotilaat häiritsemässä viatonta sunnuntaibrunssia
orjakahvi maistuu karvaalta kitalaella
ja ketjuliikkeen paidasta voi melkein haistaa hikipajojen hien 

Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.

-----

entäpä jos ilo onkin suurinta rohkeutta

sillä eikö ilo ole huimapäinen uskon hyppy
hetkellinen varmuus siitä, että elämässä on kuitenkin
enemmän syitä riemuita kuin parkua

-----

toisinaan
tietynlaisina hetkinä
painavina mutta kevyinä elää
sitä ajattelee, että
kyllä, elämää minä voisin rakastaa ehdoitta,
vaikka maailmaa en


Tiia O.