Kulutusjuhlaihmistutkimusmatka

Olipa kerran Tapani useammankin kerran, eri nimellä. Tapani tavaili Puhia ja sen sai, mutta tuulinen päivä oli huono valinta. Sähköä oli vain ilmassa, kun puhpuh oli raivannut puoli metsää väärään paikkaan.

Herätyskellona toiminut matkapuhelin häiritsee katuvalon kajastusta sälekaihtimien raoista kello puoli viisi. Pakkanen.

Itse en koskaan uskalla puhua muusta kuin sähköjohdoista. Oli se kivaa luistella linja-autolla Parikkalaan puolta hitaammin kuin vielä ennen viittä olin kuvitellut. Bussin horjahtelu puhpuhin toimesta peilikirkkaalla jäällä teki matkasta oikein rentouttavan. Sähköttömät katuvalot ovat pimeitä.

On sinänsä aika mielenkiintoista, että konduktööri tiedostaa olevansa liikkuvassa bussissa langan päässä. Bussikuski ja konduktöörit päättivät yhdessä tuumin tehdä kunniakierroksen eteläkarjalaisen ratapihan ympäri. No eipä siinä, kiirehän ei ole kuin niillä, jotka luulevat niin.

Yösähkötön ratapiha oli tarjonnut kohtalaisen huonot mahdollisuudet sähkölämmitykseen. Huomasin alkumatkan ehjien lankojen alla olleen suojattu liialta rantalomatunnelmalta pakkasyön jäljiltä.

Tämä kuva ei kronologisessa järjestyksessä kuuluisi missään nimessä tähän. Nyt sen tarkoitus on vain herättää huomiota ollessaan ainoa kuva ennen "lue lisää" -nappulan armotonta lörpötyksen keskeyttämistä

Hyvä on, ei tämä koko totuus ole: normaalit avo-osastot olivat ehtineet lämmetä sähköjen palauduttua, mutta minä ainaisena lavean istuimen unelmoijana etsiydyin lemmikki- ja tupakkakoppivaunuksi alennettun entiseen ykkösluokan vaunun omaan koppiin, joka jostakin syystä oli vielä kohtalaisen viileä. Oli siellä yksityinen lämpömittarikin: 11°C. Kyl mahtuu leveämpikin bisnesmies.

Kohtelias konnari kysyi, olinko huomannut viileyden. Ehei, muuten vaan takki päällä tässä istun. Sanoi kohta lämpeävän.

Lämpenin samassa tahdissa avo-osastossa olleen kissan mau'unnan äänenvoimakkuuden nousun kanssa. Taivaskin selkeni auringon tarjotessa mahdollisuuden nähdä sinne asti. Lumi jäi pohjoiseen.

Niin ihan vaan kun siksi että paintilla oli hassua leikkiä hiihaa

Tapaan positiivisen ongelman: aurinko häikäisee Saimaan kanavassa. Lintuparvi lentää päästöpilveen, huomaan lentäväni itsekin siinä. Tulipahan todistettua, että ilmanvaihto toimii.

Pilvetön on kirkas

Onnistunut ohitus

On oikeastaan aika hassua tuijottaa puoliunessa yksityisen eriöni omasta isosta ikkunasta, kuinka vihaisesti viereisen kuutostien autoilijat tuijottavat vajaata kahdeksaakymppiä heitä ohittavavaa härveliä. Vilkuilisivat välillä tietäkin! Harkitsen vilkuttamista. Emmie kerinny.

Käpylä meni jo. Erinäisten enemmän tai vähemmän epätavallisten vaiheiden jälkeen löydän itseni lähes onnellisesti jostakin reilun miljoonan asukkaan ytimestä. Linkkitorni ja limonaatiareena sijaitsevat ikkunan ulkopuolella. "The next stop, Pasila." Muutama hassu ihminen seisoskelee laitureilla. "Endast fjärrtågsbiljetter", ilmoittaa yksityisikkunani. Viimeiset viisi minuuttia menevät ulos tuijottaessa. Töks, ovet avautuvat ja ihmiset ryntäävät suinpäin eteenpäin. Ryömin maan alle, työnnän kaksikymmensenttisiä automaattiin, vastineeksi saan paperilappusen. Ylhäällä remonteerataan kahvilaa, liima haisee ja liukuportaat ovat liukumatta.

Uloskäynnissä on aina omat kikkansa. Ovien edustahan on tunnetusti paras mahdollinen tupakointipaikka; varauduin tähän vetämällä syvään henkeä juuri ennen oven aukaisua.

Itse en koskaan uskalla puhua muusta kuin raitiovaunuista. Päätin mennä ensimmäiseen saapuvaan ja kävelinkin sen tarkemmin miettimättä 3T:hen, jossa englanti oli näin korvakuulolta puhutuin kieli. Jäin pois jo Kampissa ja vajosin maan rakoon hitaasti mutta varmasti liukuportaiden kolistessa tasaisen tappavasti. Puhtaanapitohenkilökuntana toiminut henkilö innovoi puhdistaessaan rulltrappanin välikköjä luuttupesumenetelmällään energiaa säästävästi. Tunnelijuna tuli, menin. Vaunussa olleet viisi muuta ihmistä välttelevät katsomasta ketään silmiin. Aina turvallinen katso-ikkunasta-vältä-katseet -menetelmä on pimeää kallioseinää tuijottaessa jo ehkä liian absurdi. Musta musta tai susta on yliarvostettua.

Hakaniemi - Hagnäs särähtää ilmoille niin siirappisesti kuin vain suomeksi se on mahdollista sanoa. Popula juoksee rappuset ylos, menen perästä. Ykkösessä on aina väljää. Keskimääräistä tummempi helsinkiläinen nojailee tankoon, tärisee kunnes seisahtuu. Kävelen pysäkinvälin Pasilassa auringon houkutellessa ulos. Mummeli mulkoilee. Ei varmaan olisi pitänyt tähtäillä häntä kohden. Kävelen kaksi porrasta seiskabeehen ja istahadan peräpenkkiin. Tuijotan takaikkunasta, horjun, jään pois ajantasauksen kunniaksi, vaikka suurin osa jatkaa länteen.

Aurinko vastassa ympyrätalon nurkilla (malliesimerkki siitä, kuinka kuvaa EI tule ottaa)

Vasta valo, odotan pimeää

Ruskea vihreä valtaväylä

Klok-tshh

En muista missä välissä Ruotsi valloitti Afrikan. Ihmiset lastenvaunuissa tapailevat Hellsinnforssia. Muutenkin hiljaisissa tunnelmissa matkustavat matkustavaiset hiljenevät hetkeksi kun kuulevat, että "Vi anländär till Helsingfors centralstation", ja alkavat tungeksia oville viimeistään Töölönlahden kohdalla. Laiskuuden huipentumana lojun penkillä siihen asti, kunnes enin alennusmyyntimatkustustungos on laiturilla, silmien kiillon perusteella luultavasti jo Stockmannin eleleluosastolla.

Svensk, eh?

Hanhenmarssia muurahaistoimintaa kohti

Päk in Pisnes

Aleksanterinkadulla oli valoisaa. Kulkeuduin virran mukana taas 7B:hen ja em. tunkelon lähistölle. Ihmis- ja muurahaisyhdyskunnan eroavaisuudet putoavat minimiin kun jokainen viettää joulun jälkeistä kulutusjuhlaansa kulkien järjestelmällisesti putiikista putiikkiin toivoen, että löytäisi jotakin johon rahansa voisi törsätä. Sama se mitä, kun halavalla sai! Tuomiokirkon vierustalla rakennetaan designia kuutioon.

Ykkönen tulee ja vie pois tästä hullusta kulutushysteriasta Kauppatorille. Kahvi ja jauholihamössö 4 €, seisoo kyltissä. Hajaantukaa, ei täällä ole mitään nähtävää. Mitä ihmettä ylipainoiset sorsat torilla tekevät joulukuun lopussa?

Syövät. Syövät. Syövät. Ovat oppineet tavoille.

Viimeinen mutka ennen lopullista kaarrosta

Pakollinen Kauppatori-kuva väärään suuntaan

Lintu mikä lintu

Meri jääti kaikkialle. Mihin tämä maailma on oikein menossa, kun oikean suunnan kolmostakin pitää melkein neljä minuuttia odotella! Ylitän tarkkaavaisuustuntemukseni äärirajat kun huomaan ennen kuljettajaa, että hän ei ajanutkaan ykköstä. "Mummokamummokamummoka!", juoksee herra tänne perälle ja peruuttaa vaihteen taakse kääntääkseen sen käsin. Ihan hirveää, menetin minuutin perilletuloajasta. Törvellän itseni taas Kamppiin asti toivoen kuskilta lisää päivällisviihdettä ja lähden lampsimaan pitkin Malminrinteen uusia kiskoja lounaaseen olettaen, ettei keskeneräistä infrastruktuuria pitkin kulje kovin tiheää liikennettä. Löydän itseni Ruoholahdenkadulta yhtä aikaa kasin kanssa ja ajaudun hetken mielijohteesta päätepysäkille.

Kiertoajelu vähän sinne päin, takaisinpäin

No way

Toistainen bussi

 No kävellään nyt sitten jos kerran tänne raahauduin. Crusellin uudella sillalla puhpuhin jälkilöylyt ovat jo viilentyneet vähän liikaakin. Kaikkien kummastukseksi onnistun kiirehtimättä astumaan tunnelijunaan juuri kun painostava piip piip piip kajahtaa ilmoille. Maalaisjunttina suoritan horjahduksen koska 1,1 m/s².

Crusell ja sen silta, vielä ihmisittä

Merta kohti

Jotakin onomatopoeettista, kiitos. Ruuhka on vasta tuloillaan

Uubaana toi taas järnvägstorgetille. En voi vastustaa kiusausta kun kerran vieressä olen: tunkeudun samiykköseen ja samalla ihmetellen, eikö näitä mummoja kylmä pelkissä sukkahousuissa. Mielijohteen saapumisaikaan lähtöaikaan oli vielä reilut kaksi minuuttia, joten ehdin kävellä reilusti kippariosaston pohjoispuolelle etteivät lippuja sentään tyrkytä.

Asioilla on monta puolta tai joskus enemmän

Eijalla on asiaa: "Det här är N-tåget till Kervo. Vi stannar på alla stationer. Biljetter kan köpas i avdelningar med biljettförsäljingsmärke." Noin nelikymppisiään viettävä rouva sakarimatti nytkähtää liikkeelle, mummeli kääntää päätä, jatkaa tottuneesti lehtensä lukemista ja laittaa jalkansa ristiin. Mikä ihmetyksen kauhistus, yllättäen jään pois Pasilassa. Etsiydyn taas kerran 7B:n pysäkille, koska pikkulinnut ovat laulaneet toisen suunnan seiskalta löytyvän saksalaisia Manneja. Täyttävät kohta viiskytvee.

Ihan vaan selvennykseksi: tämä vekotin on Manne aus Mannheim. Anteeksi. (10/2011)

Ei yhden yhtä saksalaisvälipalaa. Mannerheimin närkästyneen katseen liikuttamana turhaudun lasipalatsilla ulos kummallisen väljästä vehkeestä. Kävelen Kaivokadulle kuikuillen kohti liikkuvia jouluvaloja ja nousen kolmoseen ajattelematta sen tarkemmin ruotsinlaivojen lähtöaikoja, mikä siis on sinänsä ihan merkityksetöntä mutta siis no joo. En minä sillä että olisin aiemmin halunnut kyydistä nousta mutta ei sieltä parhaimmallakaan kyynärpäätaktiikalla pois päässyt. Mutta perässä tulevassa ykkösessähän on siis aina väljää. Ikkunan takaa tuijotetaan.

Täyttöaste: sardiini

Täyttöaste: ruotsinlaiva

Aagh kun pitäs olla jo

Ykkönen vei säätyilyalueelle ja myös äkkiä pois sieltä. Pakollinen turistijuntin pyörähdys kirkon portailla on tässä välissä helppo hoitaa. Rubiikki oli ilmestynyt aakeelle laakeelle koko komeudessaan ja uusivuosikarkelolavaa rakennetaan.

Ilmeisesti tärkeitä taloja

Turistirysiä. Turistiryssin. Pahoitteluni.

Odotin raitiovaunua, tästä menee nykyään neljä. Teetä tällä kertaa, käydään nyt sitten jokaikisen ruotsinlaivan ruuhkavuorot läpi. Seisoin välipalassa terminaaliin asti. Kaikki matkalaukulliset jäivät terminaaliin, muut aiemmin. Olin ainut tulija, joka lähti päätepysäkiltä takaisinpäin, siispä kävelin vapautuneeseen takapenkkiin. Kaksi ulkomaankielistä miestä jäi nojailemaan takaikkunalle, puhuivat vuoron perään puhelimeen. Kaksi ilmeisen suomalaisturistia istuivat ihmettelemään toiselle puolen käytävää. Tik-tak sanoo vilkku ja sitten hnnng.

Selvennykseksi: välipala

Hnnng ja fysiikantunti ja lait

Teettömäksi tulit

Pidin hyvänä sitä, että löysin itseni asemalta reilusti ennen yhdentoista lähtöä. Haahuilin ajankuluksi ties monennenko kerran seuraavaan lähtevään junaan, kävelin sen etummaiseen osastoon, jossa tulevaisuuden toivot ottavat selvää ilotulitteiden käyttöohjeista: "Kyl mä näit v***u kädes piän!" Tulevaisuutemme on turvattu.

Pimeässä vaeltaa

Nook

Palaan takaisin. Saatto tuleekin jo puoli tuntia ennen lähtöä laituriin, painan nappia, menen kyytiin, klaustrofoobikkopaikalle. Maisema on viereisen iiseen ikkuna. "Have a pleasant journey."

I will.

Kiireinen konnari suorittaa urheilua juostessaan piippaamaan lippuni juuri ennen Hakosillan vaihdetta. Vesijärven rannalla on kaupunki nimeltä Lahti. Kekseliästä, sanoisinko. Konduktöörin naamalta on luettavissa helpotuksen ihanuus viimeisenkin vaunun ehdittyä tulla tarkistetuksi tarkastusmaksumatkustajista ennen ensimmäistä purkautumista.

Välipuhdistushenkilö nousee kyytiin Kouvolasta ja saapuu koppiini vartin päästä, avaa oven, viestii ilmeellään siivoushalua. Tarjoan roskapussia seinästä, hän ottaa vastaan lahjoitukseni ilomielin. Hymyilee. Koko toimitus on ohi viidessä sekunnissa ilman minkäänlaista sanallista viestintää, mutta kaikki ovat taas onnellisuuden äärirajoilla näin yhdeksältä lumettomana talvi-iltana.

Yhdeltätoista Joensuussa on pimeää. Kävellessäni säikähdän kovaäänisesti aivastavaa pyöräilijää. Huonomminkin olisi voinut mennä.

Luistelu on yliarvostettua